Lounais-Suomen 2000-luvun susihistoriaan kirjoitettiin lauantaina uusi synkkä luku, kun Rintalan tilan lampolaan päässeet sudet ottivat seitsemän tiinettä lammasta pois päiviltä ja neljä pahasti raadeltua jouduttiin lopettamaan. Edellisestä saman tilan lammassurmasta ei ole kuin joitakin viikkoja.
Maakunnassa on sekä susi- että peuraongelma. Susien luontaista ravintoa, peuroja ja kauriita, on metsissä ja pelloilla ennätyksellisen paljon, mutta runsas ruokapöytä ei näytä estävän tuotantoeläimiin kohdistuvia hyökkäyksiä.
Pienet lammastilat ovat lyöneet susien takia hanskat tiskiin jo aikaisemmin. Nyt samaa on alettu miettiä niilläkin tiloilla, jotka vielä ovat jäljellä. Suomalaisen lammastalouden hiipuminen ei ainakaan paranna luonnon monimuotoisuutta. Lihan, villan ja lannan lisäksi lammas tuottaa luonnonmukaista maisemanhoitoa.
Suomen susipolitiikan linjat määritellään EU:n ytimessä, jossa susi on hyvin eksoottinen eläin, kulttiotus. Sikäläiset sudet on jo ajat sitten jalostettu kintaiksi ja metsät laivapuiksi. Suden nykyinen suojelustatus on täkäläisiin oloihin liian tiukka. Vahinkotilanteisiin pitäisi pystyä reagoimaan paljon nopeammin – mieluummin jo ennalta.
Maan tihein susikeskittymä on asettunut tiheästi asuttuun Lounais-Suomeen, jossa ei ole mittaamattomia suo- ja korpimaita. Pienet metsälöt näyttävät sopivan sopeutuvaisille pedoille oikein hyvin. Ihmisen ja suden siedettävän yhteiselon kannalta vähempikin sopeutuminen olisi hyvästä.