Kolumni: Valkoisia ja vähän tummempiakin valheita

0

Luokan lattialla on punainen väritahra. Kukaan ei ole sitä tehnyt. Vaikka kyse on varmasti vahingosta, ei silti löydy tekijää. Kun ope hieman tiukemmin kovistelee, tosi moni näyttää syylliseltä, vaikka varmastikaan tahra ei ole kuin yhden tekijän jäljiltä. Tilanne saattaa helposti laueta sillä, että joku ystävällinen sielu tulee siivoamaan sotkun, vaikka ei olisikaan siitä vastuussa.

Mietin tätä kuviota useasti ja uskallan väittää, että aikuisten reaktiot ovat tällaisissa tilanteissa usein liian voimakkaita. Jos lapsi kertoo, että minulle kävi tällainen vahinko, ei ollakaan tyytyväisiä totuuteen, vaan siitä aletaan läksyttämään: no, miksi et sitten heti voinut sanoa tai että voisit nyt hieman tarkemmin toimia. Negatiivissävytteinen reagoiminen jättää myös negatiivisen jäljen, eikä sitä totuutta halua kertoa seuraavallakaan kerralla. Ja tätä tapahtuu myös aikuisten maailmassa.

Valheen tielle lähteminen on helppoa ja siellä pysyttely tapahtuu vähintään yhtä helposti. Vaikka valheista jää säännöllisesti kiinni jossain kohtaa, niin silti moni valitsee valheen ennen totuutta, sillä usein seuraukset ovat olemattomat. Valkoisten valheiden ja hieman tummempienkin kertominen on vaan liian helppoa. Valheet alkavat kuitenkin jäytää sielussa ja iltaisin nukkumaan mennessä ne viimeistään valtaavat ajatukset. Vaikka valhe on helppo livauttaa tilanteen ollessa päällä, sen seuraukset joutuu kuitenkin kantamaan.

Minulla oli myös tapana kertoa valheita. Ei mitään valtavan isoja, mutta piti kuitenkin muuntaa totuutta, sillä tilanteen sai itsellensä edullisemmaksi. Jos poikien saunailta venähti vähän pidemmäksi, oli pitänyt olla muka auttamassa Oili-Petteriä, kun sillä oli sydänsuruja tai ihan vaan kauppareissun venyessä oman ajan puolelle, siellä oli joku tilanne liikenteessä. Mukamas.

Päätin kutakuinkin yhdeksän vuotta sitten aloittaa rehellisen elämän; kehua aidosti, ottaa syyt niskoilleni, tunnustaa tyhmyyteni tai unohteluni ja ennen kaikkea olla rehellinen. Että se on ollut vapauttavaa ja tehnyt myös parisuhteelle valtavan hyvää, vaikka liiallinen rehellisyys saattaa joskus aiheuttaa kiperiäkin tilanteita, joista valkoisella valheella selviäisi paljon paremmin. Mutta ei, siihen en enää halua lähteä.

Rehellisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuuluisi loukata ketään. Valehtelemisen sijasta voi olla myös välillä hiljaa. Sitä joudun ehkä vielä hieman opettelemaan, mutta treeni on käynnissä.

toimituksen avustaja
Tuomas Honkasalo
tuoveli@gmail.com

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here