Osui silmään muutaman vuoden takainen lehtikirjoitus, jossa listattiin liian vanhoja sanontoja nykypolven suuhun. Vanhaa arvostavana ja jossain määrin säästeliäänä ihmisenä aloin tietysti pohtia, voisiko sanonnat tuunata nykyaikaan sopivammiksi: Rahalla saa ja teslalla pääseen, tulee kuin pääministerille aamiainen, tarkan eron mies/naisoletettu, älä osta kristallikruunua netissä. Kristallikruunuun liittyy omakohtainen karvas kokemus. Ja kun pilkka osuu omaan nilkkaan, se sopii vielä suuhun mutta edelleen kirvelee.
Olen tuhahdellut ihmisille, jotka ovat esitelleet pieleen menneitä kiinakauppaostoksiaan. Päätöksen verovapaan shoppailun lopettamisesta otin tyytyväisenä vastaan. Jospa kaiken maailman krääsän tullaaminen hiukan hillitsisi luonnonvarojen tuhlaamista ja luonnon tärvelyä. Mutta sitten tytär keksi haluta kristallikruunun.
Ei sitä tyttären valitsemaa kristallikruunua kiinakaupasta tilattu, vaan ruotsalaisomisteisesta tavaratalosta, joka eIa, eli ennen Ikeaa, oli suomalaisten kotien ykkössisustaja. Hälytyskellot kyllä kilisivät, mutta eivät tarpeeksi lujaa. Työpäivän jälkeisessä tokkurassa klikkailin tilauksen menemään, vaikka kuvat ja yliampuva tuote-esittely eivät vakuuttaneet ja vaikka tilauksen toimittaminen rahtina hiukan hämmensi. Tavaratalon vanhat meriitit saivat luottamaan, että kelvollinen valaisin sieltä tulee eikä sitä tarvitse lähteä palauttamaan.
Jo ennen kuin kuninkaallisesta muotoilustaan kehuttu ”kattokruunu” saapui, ennätin menettää malttini. Syynä rahtitoimitus, jonka koin hankalana toimitustapana. Paketin nähtyäni ihmettelin entistä enemmän, miksi se piti kalliina rahtina toimittaa. Paketti kun olisi mahtunut postilaatikkoon, jonne toimittaminen olisi ollut myös halvempaa.
Lukijat varmasti jo arvaavatkin, millainen kattohärpäke paketista paljastui. Aito kiinakaupan muoviroska, jollaisten myyminen pitäisi kokonaan kieltää. Sellaisten tekeleiden tuottaminen paitsi tuhlaa luonnonvaroja myös pitää ihmisiä pilkkanaan. Itse saatoin pilkanteon ansaitakin, mutta silti pidin kohtuuttomana, että minulle jäi yhteensä kuudenkymmenen euron rahti maksettavaksi mokoman roskan näkemisestä. Varsinkin, kun en ole mikään sarjapalauttaja, joka kyttäilee ilmaisia toimituskuluja ja tilailee netistä huvikseen tuotteita, joita ei ole aikeissakaan ostaa.
Oma vika tietysti, mitäs olin sinisilmäinen ja laiska lukemaan toimitusehtoja. Kuudellakympillä opin, etten enää tuomitse kenenkään epäonnistuneita nettiostoksia.
toimittaja
Marika Timonen
marika.timonen@avl.fi