PAIMIONJOKI. Paimionjoki-yhdistyksen piti viettää 10–synttäreitään viime vuonna, mutta korona siirsi juhlimisen tähän vuoteen. Synttäreitä juhlittiin joen alkulähteillä Somerolla lokakuun lopulla. Mutta mitä kaikkien jokivarsikuntien yhteinen yhdistys on saanut reilussa kymmenessä vuodessa aikaan?
Paimionjoki-yhdistyksen toiminnanjohtaja Marjukka Kulmala uskoo, että joki on nykyään paremmin ihmisten mielissä.
–Olen itse asunut lapsuuteni Paimiossa eikä sitä silloin juuri huomioitu. Nykyään jokea käytetään muun muassa opetuksessa, Kulmala sanoo.
Koskia kuntoon
Jokipolkuja on viime vuosina rakennettu usealle paikkakunnalle, viimeksi vanhan Karinaisten alueelle kuluvana vuonna.
Menossa oleva hanke vapaiden koskien kunnostamiseksi tähtää joen ekologisen tilan parantamiseen. Maastotyöt tehtiin viime kesänä. Suunnitelmien pitäisi olla valmiita vuoden päästä.
Tarvasjoella hanke koskee Killalankoskea ja Eurankoskea, Marttilassa Koskenpäänkoskea, Krouvin- eli Palaistenkoskea, Purhalankoskea ja Hirvaksenkoskea. Koskella suunnitelmat tehdään Koivukylänkoskeen, Patakoskeen, Tuimalankoskeen, Karjakosken alapuoliseen koskeen ja Karjakoskeen.
Toisen Hankkeen myötä Kosken Tuimalankoskelle on todennäköisesti tulossa myös esteetön onkilaituri.
Paimionjoen kosket tuottavat myös sähköä. Juntolan voimalaitos Paimiossa täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja tapahtuman tiimoilta järjestetyssä paneelikeskustelussa pohdittiin myös joen käyttöä sähköntuotannossa.
–Keskustelu menee helposti vastakkainasetteluksi niiden välillä, jotka kannattavat sähköntuottoa ja niiden, joiden mielestä joki pitäisi ennallistaa. Kompromisseja pitää hakea, sillä sähkön kulutus lisääntyy kaiken aikaa, Kulmala sanoo. Hän muistuttaa, että voimaloilla on niiden pitkän historian vuoksi myös kulttuurista arvoa.
Ruokaa jokirannoilta
Toinen voimakkaita tunteita herättävä asia on se, että Paimionjoki on Saaristomeren suurin ravinnekuormittaja. Joen ekologinen tila on välttävä ja veden laatu huono.
–Tavoitteena on, että ruuan tuotanto pysyy Suomessa ja vesistöt voivat silti hyvin. Yhdistys on suunnittelemassa vierailua Paraisille Ilkka Herlinin ja Saara Kankaanrannan tilalle, missä tutustutaan hiiltä sitovaan viljelyyn, Kulmala kertoo.
Joen tilan parantaminen on tietysti tavoite sinänsä, mutta sillä on merkitystä myös joen virkistyskäytön vuoksi. Jos joessa on silmä- tai sinilevää, sen arvo virkistyskohteena laskee.
–On hauska ajatus, että joen pääsisi suppailemalla kulkemaan päästä päähän, niin kuin Johanna Liipola teki. Samalla pitäisi kuitenkin kartoittaa myös sitä, minkälaisille palveluille jokivarressa olisi tarvetta, Kulmala miettii.