Katse kääntyy sisään

0

Koko maailma on pidätellyt henkeä epäuskoisena ja järkyttyneenä siitä, että vuonna 2022 Euroopassa käydään hyökkäyssotaa, missä isompi naapuri hyökkää pienempänsä kimppuun ilman mitään järkevää syytä. Suomessa tilanne tuntuu historiasta liiankin tutulta.

Asetelma tuntuu läheiseltä paitsi Ukrainan samantapaisen aseman vuoksi Venäjän naapurina myös siksi, että moni auranmaalainen tuntee ukranalaisia. Heitä on alueella paljon töissä ja mustan mullan alueelta tulevat työntekijät ovat arvostettuja. Kun ukranaiset tarvitsevat tukea, on todennäköistä että valmiutta auttamiseen myös löytyy, esimerkiksi pakolaisten vastaanottamiseen.

Keskellä kriisiä huomio kiinniittyy luonnollisesti siihen, miten kriisi etenee. Katse on kuitenkin hyvä suunnata alusta lähtien myös kauemmas. Maailma ei lopu yhteen sotaa, ei edes yhteen sotaan Euroopassa. Moni muu asia voi sen sijaan loppua ja vaikutukset tuntuvat kaikkialla.

Euroopassa ja koko maailmassa on tuudittauduttu jo vuosikymmeniä siihen, etteivät toisistaan monin tavoin riippuvaiset maat ryhdy sotaan, vaikka erimielisyydet olisivat suuriakin. Todennäköistä on, että keskinäisriippuvuus vähenee ja maat suuntaavat katsettaan entistä enemmän sisään päin. Tämä vie kehitystä vuosikymmeniä taakse päin ja juuri Suomen kaltaiset maat kärsivät siitä, että ihmisten ja tavaroiden liikkuvuus sekä luottamus vähenevät.

Historiassa tapahtuu toki edistystä, mutta se ei ole suoraviivaista. Joskus yksikin ihminen riittää saamaan aikaan sen, että kehityksen pyörä pyörii jonkin aikaa vinhasti taakse päin.