Monien kohtalotoverien tavoin olen tänä(kin) talvena harjoittanut luovaa toimintaa, kun pihalle päätynyttä lunta on pitänyt luoda paikasta toiseen. Verrattomia ja käytössä koeteltuja apuvälineitä tässä luomisprosessissa ovat kola ja lapio.
Pihapuuhastelun lisäksi toisessa paikassa on ollut tarjolla lumen lapiointia loivalappeiselta huopakatolta maahan. Näillä lumimäärillä katon luomisprojekti on talvea kohti sentään vain kertaluontoinen heiluminen.
Ihan työksi oman tontin putsaamista en osaa noteerata, muttei se oikein huvistakaan käy. Olkoon sitten vaikka jonkin sortin hyötyliikuntaa. Tosin hyödyn jäljet ovat ajallisesti rajalliset, sillä viimeistään vappuna pontevimmatkin penkat ovat näillä selkosilla menneen talven lumia.
Tienpitäjälle talvi toisensa jälkeen näyttää lausuntojen perusteella olevan normaalia haastavampi. Joko lunta on liikaa tai liian vähän. Pakkaset koettelevat kulkuväyliä, samoin plussakelit, vesisateet ja auringonpaisteiset poutapäivät.
Suolaa ja sepeliä kuluu tai sitten niitä ei voi käyttää, kun ilmat ronklaavat. Määrärahaa on aina liian vähän ja tiekarhut ovat uhanalaisia.
Onhan siinä yltäkylläisesti haastetta, jollei suorastaan vaikeutta. Hiukan hankala talvikuukausien on silti suloiseksi kesäksikään muuttua. Pidetään peukkuja, jotta tulevat talvet olisivat niitä kauan kaivattuja tavanomaisia.
Paljon mahdollista, että ennen vanhaan, ennen sotia ja niiden jälkeen, jopa 1960-luvulla, lunta tuprutteli tasaisemmin marraskuusta maaliskuulle. Puolen talven lumet eivät ryöpsähtäneet kerralla ja loskapäiviä oli harvakseltaan. Ennen oli melkein kaikki paremmin: hankikannot ja puusukset. Mikäs sen ekologisempaa.
”Etelän metiassa” tavalliset säänvaihtelut uutisoidaan uhkana. Milloin pitää varautua hurjaan pyryyn, Siperian perukoilta hönkivään jäätävään kylmyyteen tai Atlantilta vyöryvään kaiken kastelevaan rankkasateeseen. Eikä moisia talvihärdellejä ole koettu miesmuistiin eli kahteen vuoteen. Lopulta Veikkolassa sataa auton katolle lunta. Ei muuta kuin edetään kohti uusia hurjuuksia.
2000-luvun alussa Helsingissä osoitettiin mieltä lumitalvien puolesta. Huutoon on ainakin jossain määrin vastattu ilman, että epäkohdan poistamiseksi olisi kerätty kansalaisadressi ja viety eduskunnan käsittelyyn. Näillä mennään. Pitää lähteä ottamaan lunta kolalla.
toimittaja evp
Jorma Kaarto
jtkaarto@gmail.com