AURA. Auran todennäköisesti viimeinen veteraanitunnuksen omaava sotaveteraani Yrjö Sirkiä täyttää 90 vuotta huomenna kansallisena veteraanipäivänä.
Karjalassa noin 60 kilometrin päässä Viipurista Kuolemanjärvellä Karjalaisten kylässä syntynyt Sirkiä toimi 12–vuotiaana teinipoikana lähettinä.
–Kun piti lähteä evakkoon, kävin taloissa ilmoittamassa, että on neljä tuntia aikaa lähteä, Sirkiä kertoo.
Rintamakokemusta hänelle ei ehtinyt kertyä, mutta kokemusta sen läheisyydestä kylläkin. Mannerheim-linja kulki aivan kotinurkilla.
–Sodan äänet kuuluivat, kun matkaa rintamalle oli vain 70-80 kilometriä ja laivojen tykkien ampuminen näkyi pimeässä. Kyllä siinä ihminen vähän kovapäiseksi kasvaa – sotaoloissa, Sirkiä kertoo.
Kerran Sirkiä ja joukko muita poikia joutui venäläisen lentokoneen tulituksen kohteeksi, mutta kehenkään ei osunut.
–Rapina vaan kävi maassa, kun kone pudotti sirpalepommin, Sirkiä muistelee.
Naton kannalle
Nykypäivän uutisista Sirkiällä on selkeä mielipide.
–Jos Putin jää valtaan, Suomen asema huononee. Olin aikaisemmin sitä mieltä, että Suomi voisi olla tässä välissä vähän niin kuin kuunteluoppilaana, mutta Putinin tekemiset ovat kääntäneet minut Natojäsenyyden kannattajaksi, Sirkiä kertoo.
Yhtäläisyyksiä ukrainalaisiin löytyy, kokemuksiakin heistä.
–Kun menimme talvisodan jälkeen takaisin Karjalaan, näky oli vähän niin kuin Ukrainassa nyt, kaikki oli poltettu. Olen varma, että kun ukrainalaisille tulee mahdollisuus palata, he lähtevät kotiin. Mikään ei pidä ihmistä pois kotiseudultaan, jos vain palata voi, Sirkiä sanoo.
Neuvostoliiton armeijan vangeiksi jääneitä sotilaita oli töissä myös Sirkiän kotona.
–Ukrainalaiset olivat kaikkein mukavampia. Me pojat olimme hyvissä väleissä vankien kanssa. Veimme heille kessunlehtiä ja joskus leipääkin. Opetimme heitä ajamaan polkupyörillä, sillä moni ei osannut, vaikka olivat aikuisia. Muistan kuinka kerran yksi sotavanki soitti mandoliinia ja kyyneleet valuivat pitkin miehen poskia, Sirkiä muistelee.
Leipää ja kalaa
Kun mies täyttää 90 vuotta, on jo lupa kysyä pitkän iän salaisuutta.
–Ruisleipää, voita ja rasvaista maitoa, ihan tavallista arkiruokaa. Kalaa olen aina tykännyt syödä paljon, kertoo edelleen Pyhäjärvellä kalastusta harrastava Sirkiä. Pyhäjärven maisemat tulivat tutuiksi, kun hän toimi pitkään Huvituksessa valvojana.
Uusia makutottumuksiakin on kalamiehelle ehtinyt muodostumaan.
–Kaikki kalat kelpaavat. Viimeiset viisi vuotta olen syönyt myös särkeä. Sitä ei kalana arvosteta, mutta kun särkifileen pannulla paistaa, ei sitä siiasta erota.
Kalapitoisen ruokavalion lisäksi terveyttä on varmasti ylläpitänyt myös liikunta.
–Yleisurheilin nuorena piiritasolla. Vuosikymmeniä olen roikkunut renkaissa ja jumppaa harrastan edelleen. Ei liikkumiseen tarvita edes pururataa.
Vanheneminen sinänsä ei Sirkiän mielestä tunnu oikein miltään.
–Sitä vaan ihmettelee, miten aika kuluu niin äkkiä, sillä moni kauan sitten tapahtunut asia on vielä aivan tuoreena mielessä.
KUKA?
Nimi, paikkakunta: Yrjö Sirkiä, Aura.
Syntymäaika, syntymäpaikka: 27.4.1932, Kuolemanjärvi.
Ammatti: Valvoja eläkkeellä.
Koulutus: Rippikoulun käynyt, rokotettu.
Perhesuhteet: Naimisissa.
Harrastukset: Kalastus, vanhat autot.
Motto: Eteen päin elävän mieli.