Martinkosken seurakuntalaiset ovat kipuilleet seurakuntaliitoksen kanssa siitä saakka, kun tuomiokapituli alkoi patistella liitokseen. Se on vähintäänkin ymmärrettävää, sillä edellisestäkin liitoksesta on aikaa vain muutama vuosi. Kosken ja Marttilan liitos Martinkoskeksi oli liitos kahden tutun kesken, mutta nyt toteutuva liitos Saloon on aivan eri kokoluokan muutos.
Vaikka Salo on suuri, se on Koskelta monella tapaa luonnollinen suunta. Etua on varmasti myös siitä, että Salolla on kokemusta seurakuntaliitosten hoitamisesta.
Todennäköisesti Salon seurakuntaan tulee lähivuosina mukaan vielä muitakin. Turun arkkihiippakuntaan kuuluu 49 seurakuntaa Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueilla. Seurakunnista muodostuu viisi rovastikuntaa. Yhä useammissa puheenvuoroissa on pohdittu, pitäisikö seurakuntien olla rovastikuntien kokoisia.
Seurakuntien koko tulee edelleen kasvamaan. Kehitys johtaa siihen, että hallinto ja toiminta eriytyvät voimakkaasti. Voi olla hyväkin, että alueilla voidaan keskittyä varsinaiseen toimintaan eli ihmisten kohtaamiseen, kun voimavaroja ei mene byrokratian pyörittämiseen.
Toisaalta mitä suurempi yksikkö, sitä kauemmas demokraattinen päätöksenteko etääntyy. Monissa pienissä seurakunnissa on kuitenkin jo nyt vaikeuksia saada riveihinsä riittävästi motivoituneita luottamushenkilöitä. Jos energia kohdistuu hallinnoimisen sijasta toimintaan, muutos on positiivinen.