Ensimmäisiä vinkkaajia oli pöytyäläinen Leila Sillanpää, jonka kannustamana hankin urheiluliikkeestä neopreenisaappaat. Olen tehnyt niiden kera navettakeikkoja ja oppinut, että lehmiä kannattaa valokuvata etupuolelta, jos mielii välttyä takki- ja housupyykiltä. Saappaat on onneksi helppo puhdistaa ruskeista roiskeista talouspaperilla.
Eihän saappailla voi joka paikkaan astella. Siksi ostin kevättalvella marketin alennusmyynnistä 14 euron semimaastokelpoiset nilkkurit. Eivätpä paljon maksaneet, eivätkä kestäneetkään. Reunat ovat ohentuneet niin, että juhannuksen koittaessa pikkuvarpaan tienoille ilmestynee reikä.
Liekö sitten jonkinlaista johdatusta, kun astelin eräänä iltana taloyhtiömme roskikselle. Sen päällä nököttivät jykevät työjalkineet saa ottaa -lapun kera.
Olen joskus kantanut roskiksesta kirjoja kotiin, mutta eihän käytettyjä kenkiä sovi ottaa – ties mitä jalkasieniä niistä saa. Sievit vaikuttivat kuitenkin liki käyttämättömiltä, pohjalliset olivat siistit ja kokokin oli juuri oikea, 43!
Seuraavaksi omatunto kehotti tiedustelemaan, tarvitseeko joku muu kenkiä enemmän kuin minä? Naapurit pitäisivät entistä oudompana, jos lähtisin kyselykierrokselle rappuun, ja aamulla roskakuski veisi Sievit sekajätteen mukana. Siispä pohdinnat sikseen ja löytö kainaloon!
Netistä selvisi, että kyseessä on hitsareille suunniteltu malli. Pistosuojatut pohjat kestävät kuumuutta ja kärjissä on varvassuoja. Lyhyt koelenkki osoitti, että kengät vaativat pitkällisen sisäänajon.
Auton ratissa niitä ei ainakaan voi käyttää. Leveiden pohjien myötä Hiacessa painuu kaksi poljinta kerralla. Kolmas pulma on, että lyhyt sukka kelautuu ensimmäisessä ylämäessä mytyksi varpaisiin. Näidenkö takia edellinen omistaja hylkäsi popottimet?
Olen sisäänajanut roskislöytöjä parisen viikkoa ja keksinyt sopivat sukat. Nyt kun jalkineet ovat taipuneet sopiviksi, niillä lompsii vaivatta tunnin metsälenkin ja jalatkin ovat pysyneet toistaiseksi terveinä. XXL-pohjien paras puoli on, ettei aina ole tarvis turvautua pitkospuihin.
Vanhankansan mukaan köyhän ei kannata ostaa halpaa ja ylpeys käy lankeemuksen edellä, mutta roskislöydöistä se ei valista sanallakaan. Rohkenen todeta, että tällä kertaa kävi hyvä munkki ja seuraavalle navettakeikalle astelen hitsari-Sievien kera!
toimittaja
Timo Koskensalo
timo.koskensalo@avl.fi