AURA. Klaus Somerkosken kipparoimassa Auran yhtenäiskoulun pienryhmässä sanomalehdet kahisevat. Oppilaat lukevat ja saksivat innolla sanomalehtiä, erityisesti uutisia Ukrainasta. Ukraina kiinnostaa siksikin, että yksi luokan oppilaista on Taras , äitinsä ja siskonsa kanssa Ukrainasta Suomeen pakolaiseksi tullut nuorukainen.
Lehdet selvästi kiinnostavat. Ari kertoo lukevansa sekä paikallis- että valtakunnallisia lehtiä.
–Luen varsinkin Ilta-Sanomia ja Auranmaan Viikkolehteä. Ilta-Sanomia luen netistä, mutta Auranmaan Viikkolehden paperisena. Auranmaan Viikkolehti on mielenkiintoisempi, kun siinä on uutisia läheltä, Ilta-Sanomista luen maailman tapahtumista kuten Ukrainan sodasta, Ari sanoo.
Nuori mies katsoo kuitenkin muuallekin kuin vain kotikuntaansa.
–Ei sillä ole väliä, onko juttu Aurasta, Pöytyältä tai jostakin muualta, kunhan se on mielenkiintoinen, Ari sanoo.
Kokemusta myös kirjoittamisesta
Ennillä on kokemusta paitsi lehtien lukemisesta, myös niihin kirjoittamisesta.
–Tein Lions clubin lehteen jutun, missä haastattelin Viking Linen tiedotuspäällikköä. Mietin ensin kysymykset ja soitin sitten tiedotuspäällikölle. Oli ihan kiva homma, Enni sanoo. Toisin kuin monet toimittajat, Enni valmisteli kysymykset oikeaoppisesti etukäteen ja mietti jutulleen rungon.
–Meni suunnitelmien mukaan, Enni sanoo.
Lumia kertoo lukevansa ”laidasta laitaan”, eniten kuitenkin uutisia Ukrainasta.
–Onhan ne pelottavia, Lumia miettii.
Somerkosken mukaan nyt kasassa oleva seitsemän hengen luokka on poikkeuksellisen hyvä porukka, jolle opiskelu maistuu.
–Pystytään oikeasti tekemään kaikenlaisia juttuja, kuten satsaamaan mediakasvatukseen, sillä aikaa ei mene järjestyksen pitämiseen, Somerkoski kiittelee.
Pommien alta Auraan
Vaikutuksen opettajaan on tehnyt myös ukrainalainen Taras, jota Somerkoski kuvailee ”todella teräväksi”. Kommunikaatio sujuu osaksi englanniksi, osaksi Google-kääntäjän avulla.
Ukrainan eteläosista läheltä rintamalinjaa kotoisin oleva Taras tuli Suomeen äitinsä ja sisarensa kanssa.
–Pommituksia oli muutaman kymmenen kilometrin päässä ja pelkäsin, että ne osuvat meillekin. Kun heräsin kotona, opettaja laitoi viestiä, ettei tänään kannata tulla kouluun, Taras kertoo.
Hän meni perheineen pommisuojaan, missä jännitettiin, että tuleeko osuma kohdalle.
Kaipuu kotiin
Taras on päivittäin yhteydessä Ukrainaan, missä ovat edelleen hänen isänsä, isovanhempansa ja muita sukulaisia.
–Suomessa on hyvä olla ja suomalaiset ovat hyviä ihmisiä, mutta haluaisin palata Ukrainaan, missä sukulaiset ja ystävät ovat, Taras sanoo.
Koulussa hän kertoo viihtyvänsä hyvin. Kieli tuottaa tietysti omat ongelmansa, mutta Ukrainassa tahti on kiivaampi, koulupäivät kestävät yleensä kahdeksasta neljään ja opetus on tiukkaa.
Suomen kieltä Taras on oppinut jonkin verran, vaikka kyseessä on hänestäkin vaikea kieli.
Sota on mielessä päivittäin, varsinkin uutisia katsoessa.
–Kun katson uutisia Ukrainasta, pelkään koska isä ja muut sukulaiset ovat siellä, Taras sanoo.