MARTTILA/Ollila. Lannoitteiden hinnat ovat nousseet Ukrainan sodan vuoksi hurjasti. Sota on myös korostanut huoltovarmuuden merkitystä. Samalla osa karjanlannan sisältämistä ravinteista valuu edelleen Itämereen ja rehevöittää sitä.
Tähän yhtälöön etsitään ratkaisua John Nurmisen Säätiön lannankierrätyshankkeessa, jota esiteltiin viime viikolla Ollilassa koskelaisen Kari Mutkalan viljelemillä pelloilla.
Pelloille tuodaan separoitua eli osaksi kuivattua sianlantaa noin sadan kilometrin päästä Vehmaalta. Koska Mutkalalla ei kasvinviljelijänä ole omia lannanlevityslaitteita, levityksen hoitaa yläneläinen urakoitsija Jyrki Satola.
Kun kotieläintilojen koko kasvaa, ne usein tuottavat lantaa enemmän kuin omille pelloille tarvitaan. Kasvinviljelytiloilla taas lantaa ei omasta takaa ole. Yhteistyö olisi siis järkevää, mutta suurin ongelma on logistiikka ja siitä aiheutuvat kustannukset.
–Logistiikka ja sääolot tuovat haasteita. Myös lannan varastointi on ongelma. Lisäksi usein tarvitaan ulkopuolinen urakoitsija, koska kasvinviljelytilalla ei ole lannanlevitykseen tarvittavia laitteita, kertoo yhteensä 800 hehtaarin peltoalaa viljelevä Mutkala.
Kustannuksia tulee myös lannan luovuttavilla tiloilla, sillä kuljetuskustannusten alentamiseksi lanta separoidaan eli poistetaan osa vedestä, mikä maksaa.
Fosforin tuonti turhaa
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Olli Niskasen mukaan Suomen kotieläimet tuottavat fosforia lähes sen verran, mitä pelloilla tarvitaankin, mutta ongelma on, että sopivat kotieläin- ja kasvinviljelytilat sijaitsevat usein kaukana toisistaan.
–Politiikasta pitäisi saada apua logistiikkaan ja tarvittaviin investointeihin, kuten vastaanottaville tiloille rakennettaviin lietesäiliöihin. Tilaisuus on nyt hyvä, koska lannoitteet ovat kallistuneet ja huoltovarmuus korostunut. Toisaalta myös kuljettaminen ja rakentaminen ovat kallistuneet, Niskanen kertoo.
John Nurmisen Säätiön meriympäristöjohtajan Marjukka Porvarin mukaan Itämerta rehevöittävää lantakuormaa voitaisiin merkittävästi vähentää tukipolitiikan muutoksella.
–Yhteiskunnan pitäisi tukea lannan ravinteiden kierrätystä. Jo Vanhasen hallitus linjasi, että Suomesta tulee ravinteiden kierrätyksen mallimaa vuoteen 2021 mennessä, mutta se ei ole toteutunut, Porvari sanoo.
Hän muistuttaa, että murto-osa maatalouden vuotuisesta ympäristö- ja hankerahoituksesta riittäisi purkamaan Itämerta rehevöittävän lantapommin, jos tukirahat suunnattaisiin lannan ravinteiden kierrätykseen.
Maatalous kuormittaa
Noin kaksi kolmasosaa Itämerta rehevöittävästä fosforista on peräisin maataloudesta.
Kolme vuotta käynnissä olleessa John Nurmisen Säätiön lantakierrätyshankkeessa on testattu kierrätyksen käytännön toteutusta, kustannuksia ja pullonkauloja. Hankkeen tavoitteena on parantaa ruoantuotannon alueellista ravinnetasapainoa tukemalla kuivalannan kuljetusta eläintiloilta kasvitiloille.
Lantakierrätyshankkeeseen haetaan lisää sika- ja siipikarjantuottajia lounais- ja länsirannikolta. Viljelijät huolehtivat itse lannan kuljetuksen, levityksen ja varastoinnin järjestelyistä. John Nurmisen Säätiö tukee tuottajia kuivalannan prosessointi- ja kuljetuskuluissa.
MTK:n maa- ja metsätalouden vesiensuojelun asiantuntija Airi Kulmala muistuttaa, etteivät maatalouden päästöt johdu vain maataloudesta.
–Jokainen joka syö ruokaa on mukana ympäristön kuormittamisessa. Pitää muistaa sekin, että kauppa ei palkitse viljelijää vesistölle ystävällisellä tavalla toimimisesta.
FAKTA
John Nurmisen Säätiö
* Perustettu vuonna 1992
* Tavoitteena pelastaa Itämeri tuleville sukupolville.
* Hankkeissa parannetaan Itämeren tilaa vähentämällä mereen kohdistuvaa kuormitusta.
* Toiminta rahoitetaan pääosin lahjoituksilla ja avustuksilla.
Pitää myös muistaa että sen ulkomaisen elintarvikkeen sisältämät ravinteet päätyy Suomen luontoon. Tämä vaikuttaa taas porttitaseeseen
Kommenttien lisääminen on estetty.