AURA. Kahden välivuoden jälkeen järjestetty Auranmaan mopedi- ja ajoneuvoharrastajien eli AMAn Rompetori keräsi uskollisia kävijöitä ja uteliaita ensikertalaisia noin 1500 kävijän verran.
–Kaksi kertaa tapahtuma jäi väliin. Tätä päivää on odotettu, sillä tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2004 lähtien ja osa myyjistä ja tietenkin kävijöistä on käynyt alusta asti. Ja saatiin vielä näin komea päiväkin, hehkutti Aman puheenjohtaja Mika Kavander.
–Minulla on sellainen vahva tunne, että täällä käy myymässä paljon sellaistakin porukkaa, joilla ei ole varaosatavaraa myynnissä netissä, vaan he kiertävät tällaisia rompetoreja. Heidän perässään tulevat sitten taas harrastajat, jotka etsivät sopivia aarteita omiin kulkuneuvoihinsa, Kavander kertoi.
Rompetorilta saattoi löytää alkuperäisvaraosia autoon, tarvikeosia kaikenlaisiin kulkupeleihin tai vaikkapa työkaluja kunnostustöiden hoitamiseen. Moni löysi Rompetorilta myös vanhoja tuttuja. Harrasteajoneuvoparkissa nähtiin puolestaan komeita ja hauskoja vanhoja autoja sekä moottoripyöriä. Jos Auran Nuortentalon pihamaa oli jo koluttu, löytyi sisältä vielä lisää tutkittavaa, sillä Ama oli halunnut kunnioittaa sata vuotta täyttävää Tunturia.
–Meillä on kunnianosoituksena satavuotiaalle Tunturille pieni pappatunturinäyttely. Vanhin mopo on vuodelta 1958. Tässä nähdään hieno läpileikkaus siitä, kuinka pappiksen muotoilu on muuttunut vuosien saatossa. Hyvä esimerkki on esimerkiksi se, että 1980-luvulla ei enää tehty hienoja metallisia merkkikylttejä, vaan iskettiin tankkiin kiinni vain tarra, Kavander harmitteli kehityksen kulkua.
Kaksipyöräisten näyttelyä hämmentämään oli saatu pieneltä ohjukselta näyttävä kolmipyöräinen Messerschmitt vuodelta 1963.
–Tämä valmistettiin aikanaan sen takia, että ihmiset pääsisivät kulkemaan halvemmalla, sillä tämä ei paljon kuluta. Tuohon takapenkille mahtui pari lastakin, Kavander virnisti.
Jokioisilta näyttelylainaan saatu Messerschmitt kulkee maantiellä aika lujaa ollakseen pieni ja pitkulainen.
–Ei tässä nyt sillä nopeudella uskalla lähteä spekuloimaan, mutta eilen tämä kulki työnnettynä melkein 15 kilometriä tunnissa, murjaisivat kulkupeliin itsensä tunkeneet Juha Suominen ja Antti Raunio – taksikuskina työskentelevä Suominen tietenkin etupenkillä ja Raunio takapenkillä.
Nuoruuden lähteellä
Petri Rautio oli hankkinut itselleen Ford Fairlanen vuodelta 1966 50-vuotislahjaksi. Renny Harlinin samanniminen elokuva ei kuulemma juuri mitenkään liity autoon, mutta autolla on oikeasti tarina.
–Amerikassa koreiltiin jos minkälaisilla autoilla jo tuohon aikaan, mutta Suomessa tällainen Ford oli kovaa valuuttaa. Tässä on luultavasti alkuperäiset kilvet ja ne on Lapin läänin kilvet. Ehkäpä tämä on ollut jollain virkamiehellä edustusautona, Rautio pohti.
Edustusauto Fairlane on vieläkin, sillä Rautio ulkoiluttaa autoaan nimenomaan autotapahtumissa ja aurinkoisina kesäpäivinä. Eräänlaista edustastahan sekin on.
–Tämän auton kohdalla ollaan vähän niin kuin nuoruuden lähteillä, sillä minulla oli tällainen koottava auto nuorena poikana, Rautio paljasti. Nyt isona poikana hänellä on sitten oikealla moottorilla varustettu Fairlane.
Tuomas Honkasalo