AURA. Kompostorin käyttäminen on auralaisen Marianne Blom-Salolan mielestä helppoa kuin tiskien tiskaaminen, ja se on yhtä tärkeääkin. Blom-Salola kantaa pihamaansa kahteen lämpökompostoriin muun muassa rikkaruohoja, jotka toimivat kuivikkeena. Tarvitsemansa kostukkeen ne saavat keittiön biojäteastian sisällöstä.
Puutarhapalveluyritystä pyörittävä Blom-Salola on nähnyt työurallaan lukuisia komposteja, joista osa on löyhkännyt. Hapenpuutteesta johtuvan mätänemisen välttämiseksi kompostia tulee täyttää kerroksittain kuin kuohkeaa täytekakkua.
– Ensin laitetaan kuiviketta ja vähän multaa, sen päälle voi kaataa reilusti kotitalousjätettä ja sitten laitetaan taas kuiviketta, Blom-Salola selittää.
Mikäli kasvijätettä ei ole riittävästi tarjolla, kuivikkeena voi käyttää esimerkiksi pieniä puupellettejä. Joskus komposteja on kehotettu kuohkeuttamaan puiden oksilla. Blom-Salolan mielestä se ei ole fiksua, sillä silppuamattomat oksat maatuvat muuta kompostiainesta hitaammin ja niistä jää ikäviä tikkuja.
Helppo mutta hintava ratkaisu on ostaa kaupasta valmista kuivikeseosta. Kuivikkeen annosteluksi suositellaan 20–50 prosenttia märän biojätteen määrästä.
Sekajäte pysyy minimissä
Lämpökompostorejaan Blom-Salola luonnehtii liki pohjattomiksi kidoiksi. Ne nielevät melkein kaikki vuoden aikana kertyvät biojätteet sekä rikkaruohot. Kompostoinnin ja lajittelun ansiosta hänen kotoaan kertyy reilu roskapussillinen sekajätettä kuukaudessa.
Blom-Salola on hankkinut pihalleen myös keveitä muoviseinäisiä kompostoreja, joita hän käyttää esimerkiksi marjamäskin välivarastona, jos lämpökompstorit sattuvat olemaan mehustusaikaan täynnä.
Lämpökompostorien etuna on niiden kyky hajottaa jätettä nopeasti. Eristämättömilläkin malleilla pystyy kompostoimaan, mutta niissä prosessi on monin verroin hitaampi.
Kompostoinnin perusperiaate on tunnettu iät ja ajat. Lähes joka talossa on ollut kompostiainesta tuottava tunkio, joka harmillisen usein elätti runsaslukuista rottapopulaatiota.
Jyrsijät huomioitava
Hyvä kompostori on sellainen, etteivät jyrsijät pääse tunkeutumaan jätteen sekaan. Jos kompostorin rakentaa itse, tähän kannattaa Blom-Salolan mukaan kiinnittää erityistä huomiota.
Hänen ja naapurissa asuvan tyttärensä pihamaille rakennettiin viitisen vuotta sitten lämpökompostorit. Neljä vuotta menikin hyvin, mutta viime talvena myyrät löysivät suojauksista huolimatta tiensä kompostoreihin. Ne olivat tunkeutuneet muovin läpi kompostorin eristeenä olleisiin styroksilevyihin. Sen seurauksena styroksipalloja pääsi kompostiin.
Tapahtuma huomattiin vasta, kun kompostimultaa oli jo ehditty levittää kasvimaille.
– Maahan päätyneiden styroksipallojen poistaminen on työlästä, Blom-Salola huokaa.
Hän kannustaa tee-se-itse-ihmisiä valitsemaan kompostorin eristemateriaaliksi jotakin riittävän kovaa ja samalla ilmavaa, sellaista johon eläimet eivät pysty.
Kaikki kompostissa viihtyvät eläimet eivät kuitenkaan ole haitaksi. Toimivan kompostorin merkkinä Blom-Salola pitää hajotustöissä uurastavia kompostilieroja.
Syksyllä komposti saattaa kihistä näitä eläväisiä pikkumatoja. Jossain vaiheessa ne lähtevät kompostista yhtä yllättäen kuin ovat tulleetkin.
Ilmoitukset kuntoon
Entäpä vuonna 2023 voimaan astuva biojätekompostorien ilmoitusvelvollisuus, millaisia ajatuksia se herättää?
Blom-Salola aikoo tehdä asianmukaiset ilmoitukset, kun ilmoittaminen tulee mahdolliseksi.
Joissakin kunnissa kompostoreja aiotaan valvoa pistokokein. Se saattaisi Blom-Salolan mielestä olla paikallaan Auranmaallakin, etenkin jos kompostorien käyttö yleistyy.
– Kompostorien rakentamisesta ja hoidosta on saatavilla tietoa vaikka kuinka paljon, mutta osa ihmisistä on laiskoja noudattamaan ohjeita. Ehkä valvonnan myötä asioista otettaisiin selvää ja kompostoreista pidettäisiin hyvää huolta. Kun kompostorin käytöstä saa itselleen rutiinin, se on helppoa, Blom-Salola sanoo.
