PÖYTYÄ/Yläne. Puulämmitteinen arinauuni hohkaa Kantolan tilalla kuumana, kun Ville Arponen, 34, uurastaa leivinlapion varressa. Hän heittää ohuita ruistaikinalättyjä arinalle, kääntää paistumassa olevia leipiä ja nostaa kypsyneet ulos. Paistotyö kysyy kokemusta, sillä keskimäärin 400-asteinen uuni ei ole joka kolkastaan aivan yhtä kuuma. Viikonloppua kohden lämpö tasoittuu.
– Paistotyö on helpointa perjantaisin. Silloin syntyvät parhaat hapankorput, Ville Arponen kertoo.
Maanantaisin uuni vasta heräilee, jolloin paistuu herkästi tummatäpläisiä korppuja. Villen vaimon Eeva Arposen, 30, mielestä tällaisissa korpuissa rukiin maku on parhaimmillaan, mutta niitä Kankaan Hapankorput Oy ei kuitenkaan toimita kauppoihin.
Uunista tulleet leivät halkaistaan veitsellä. Sen jälkeen ne päätyvät neljäksi tunniksi kuivauskoneeseen, missä niistä tulee korppuja.
Leipurit virnistelevät tietävänsä, kenen kaulimia korppuja kulloinkin syövät. Eevan äiti Sirpa Kangas, 58, tuumaa, että jokaisella kolmikosta on omanlaisensa leipomiskäsiala ja se saa näkyä, käsityötä kun tehdään.
Maku on tärkein
Tärkeintä leipurien mielestä on heidän hapankorppujensa maku, joka on monen tekijän summa.
Taikina on yksinkertainen: ruisjauhoa, vettä ja merisuolaa. Ruisvilja tulee Kantolan pelloilta, jotka on vuokrattu Pettisille. Happamuus tehdään 1800-luvun puolella luodulla taikinajuurella. Sirpan puolison Esa Kankaan vanhemmat toivat sen mukanaan kotikulmiltaan Etelä-Pohjanmaalta.
Hapattamisen lisäksi oman vivahteensa makuun antaa puulämmitteinen uuni. Jos se korvattaisiin modernilla sähköuunilla, herkullisen paistopinnan synnyttäminen kävisi mahdottomaksi.
Ville Arponen kertoo, että paistoarinoiden tulevaisuus pitää sisällään pienoisen jännitystekijän. Niitä on valmistettu Venäjällä ja ennen pitkää olisi löydyttävä uusi arinatoimittaja.
Leipomo toimii entisessä navetassa. Esa Kangas muutti sen hunajalinkoomoksi ennen kuin ryhtyi tekemään siellä leipää vuonna 1991. Vuonna 2016 yrityksen vetovastuu siirtyi sukupolvenvaihdoksen myötä Eeva ja Ville Arposelle. Esa Kangas jäi eläkkeelle 2020.
Leipomolla on hyvä sijainti
Tällä hetkellä leipurit tekevät Kankaan Hapankorppuja niin paljon kuin pystyvät. Korput käyvät kaupaksi muun muassa mansikanmyyntipisteillä, kesäpuodeissa ja löytyypä niitä monista ruokakaupoistakin.
Yläneläisiä leipomoyrittäjiä jännittää, miten hintojen nousu vaikuttaa heidän tuotteidensa menekkiin kesän herkuttelukauden päättyessä. Seuraava suursesonki koittaa joulun alla.
– Emme ole nostaneet hapankorpun hintaa, mutta kuljetuskustannukset ovat kohonneet. Ihmiset ovat alkaneet ostaa edullisimpia tuotemerkkejä, emmekä me pysty kilpailemaan hinnalla niiden kanssa, Eeva Arponen sanoo.
Keskeiseksi valttikortiksi pariskunta nostaa leipomonsa sijainnin Yläneen Uudessakartanossa, josta hapankorput kulkeutuvat näppärästi Varsinais-Suomen ja Satakunnan myyntipisteisiin. Arposet toivovat saavansa syksyn tullen lisää jälleenmyyjiä.
Yläneen ja Riihikosken kauppoihin Kankaan Hapankorput toimittaa korppujen lisäksi Tuores-nimellä myytäviä ohuita ja pehmeitä ruisleipiä. Ne saavat alkunsa samalla tavalla kuin hapankorputkin, mutta uunista päästyään niitä ei panna kuivaukseen. Tuorekset soveltuvat pitsapohjiksi tai käytettäviksi pitaleipien tapaan. Yrityksen kolmas tuote on Pikkuveli, erityisesti juustoherkuttelijoille tarkoitettu pieni hapankorppu.
Miten leipurit herkuttelevat hapankorpuilla?
– Paras tapa on dipata korppupala voihin ja syödä, Eeva Arponen vastaa ja sanoo pitävänsä myös pitkään kypsyneiden kovien juustojen ja hapankorppujen tarjoamasta makuyhdistelmästä.
