AURANMAA. Luonnon monimuotoisuutta haittaavat tällä hetkellä monet kutsumattomat vieraat. Vieraslajit voivat olla ihmiselle haitallisia terveydellisesti tai taloudellisesti. Ne voivat haitata satoa tai rajoittaa virkistyskäyttöä. Esimerkiksi jättiputki on voimakkaasti myrkyllinen silloin, kun sen neste pääsee aktivoitumaan auringonvalon seurauksena iholla. Villilupiinit puolestaan näyttävät kauniilta, mutta muuttavat maaperän koostumusta niin, että kotoperäiset kasvit eivät enää pysty kasvamaan samassa paikassa. Vieraslajeista ei suotta yritetä päästä eroon.
Keltalammikki liittynee pian vieraslajeihin
Aurajokisäätiön toiminnanjohtaja Sinikka Paulin on tyytyväinen jättipalsamin tuhoamistyöhön tämän kesän osalta.
–Aika hyvin tiedämme, missä jättipalsamia nyt kasvaa. Luontoneuvoja Henna Juntunen työskentelee Aurajokisäätiön lisäksi myös Paimionjokisäätiölle, joten saamme vertailutietoa Aurajoen ja Paimionjoen välillä.
–Haluaisimme nostaa jättipalsamin rinnalle uuden lajin, joka vaikuttaa joen ekosysteemiin negatiivisesti. Keltalammikki on lisääntynyt viime vuosina paljon Aurajoessa. Sen tuhoaminen tuntuu olevan vaikeaa, Paulin harmittelee.
Keltalammikki ei vielä kuulu virallisesti vieraslajilistalle, mutta Paulin veikkaa, että se sinne pian päätyy, sillä jokiluontoon kasvi ei kuulu.
–Keltalammikki tekee todella tiheän kasvuston. Lauttamainen kasvusto vaikuttaa jokieliöihin ja kaloihin. Se saattaa myös tukkia joen normaalia virtausta. Keltalammikkiesiintymän läpi ei pysty menemään kanootilla tai veneellä.
Hieman ulpukkaa muistuttava keltalammikki on todennäköisesti karannut Aurajoelle kotipihoilta.
–Keltalammikin lehti on ulpukkamainen, mutta pienempi ja siinä on aaltoilevat reunat. Kukka on keltainen, mutta kukinto on ulpukkaa paljon avonaisempi ja heppoisempi, kertovat luontoneuvojat Henna Juntunen ja Ville Autio.
Autiolla on kokemusta keltalammikin niittotyöstä.
–Meillä oli sellainen Truxor, joka niitti keltalammikkia. Oli myös tärkeää saada kasvimassa vedestä pois, sillä keltalammikki lisääntyy maavarrella, Autio selventää.
Juntunen testasi viime kesänä keltalammikin tuhoamista mattojen avulla.
–Levitimme kumimattoja kasvuston päälle ja annoimme niiden olla. Matot tuhosivat kasvuston hyvin, mutta reunoille jääneet kasvustot ovat vallanneet nopeasti matotetun alueen takaisin. Keltalammikki kasvaa todella ärhäkästi takaisin, jos kasvustoa ei saa tuhottua kokonaan, Juntunen kertoo.
Tärkeää on kokeilla erilaisia tapoja tuhoamistyössä, sillä sitä kautta löytyy usein luovia ja toimivia ratkaisuja.
Aurajoessa keltalammikkia esiintyy tällä hetkellä Liedossa ja Turussa. Muualla havaintoja ei ole vielä tehty, mutta Aurajokisäätiöstä esitetään toive, että mahdolliset havainnot ilmoitettaisiin heti vieraslaji.fi-sivustolle tai soittamalla Aurajokisäätiöön.
–Havaintoja tehdään joella liikuttaessa. Penkat ovat vaikeakulkuisia ja puskaisia, Autio toteaa.
–Keltalammikkia on havaittu muutamissa paikoissa myös Paimionjoella, mutta Kosken tai Marttilan alueella esiintymistä ei ainakaan ole vielä tietoa, Juntunen kertoo ja toivoo havaintojen myös Paimionjoen osalta tulevan nopeasti heidän tietoonsa.
Jättiputkitalkoot jatkuvat
Monet vieraslajit ovat jo tulleet tutuiksi kansalaisille. Jättiputkien myrkyllisyydestä on kirjoitettu paljon mediassa ja ihmiset osaavat niitä jo aika hyvin varoa, mutta edelleen hankaluuksia aiheuttaa jättiputken tunnistaminen. Epävarma putkentuhoaja opastetaan ennemmin harjoittamaan hätävarjelun liioittelua kuin ottamaan tarpeettomia riskejä myrkkyputkien kanssa.
–On parempi tuhota ukonputki vahingossa kuin jättää jättiputki torjumatta. Jättiputken tuhoamisessa täytyy olla hyvät suojavarusteet ja pitää myös tietää, mitä kuuluu tehdä, kertoo vieraslajiasiantuntija Markus Seppälä Suomen Luonnonsuojeluliitosta.
Jättiputken tuhotalkoot ovat olleet käynnissä jo muutaman vuoden. Viekas-hanke, jolla pyritään torjumaan vieraslajeja, jatkuu ensi kesään ja sen jälkeen tilalle tulee mahdollisesti jotain muuta.
–Samoissa paikoissa pitäisi käydä vuosittain tarkastamassa tilanne, jotta esiintymät todella kuolevat. Tukahduttaminen maatuvilla kankailla on toiminut tehokkaasti, kertoo Seppälä.
Jättiputkihavainnotkin pyydetään ilmoittamaan vieraslaji.fi-sivustolle. Omassa tuhoamistyössä tulee muistaa hyvät suojavarusteet ja siementämisen estäminen.
–Torjuntatiimimme kulkee vielä Aurassa, Koskella ja Pöytyällä elo-syyskuussa, Seppälä vinkkaa.
Kurtturuusun kauneus pettää
Kurtturuusu ei enää kukoista auralaisen kerrostalon pihalla. Haasteellisessa torjuntatyössä on saatu torjuntavoitto, sillä kurtturuusun pettävää kauneutta ei tällä hetkellä pihapiirissä näy.
–Kurtturuusu oli istutettu tähän aikanaan rakennuttajan toimesta, mutta kun ihmisiä velvoitetaan poistamaan kurtturuusut pihapiireistään, niin ryhdyimme tuumasta toimeen, kertoo Maj-Len Heikka.
Mikään pieni projekti usean kymmenen neliömetrin tuho-operaatio ei ollut, sillä kun ruusut oli leikattu maan tasalle, juuret kaivettiin pois mahdollisimman syvältä.
–Varmaan yli metri kaivettiin maata pois ja täytettiin sitten. Osaan aluetta laitettiin nurmikko ja osaan kuorikate ja istutuksia. Nurmikolla olevan ruusun taimet leikkaantuvat aina ruohonleikkuun yhteydessä, mutta kyllä vaan tuolta kuorikatteestakin nousee taimia edelleen jonkin verran. Ne sitten kitketään. Kurtturuusu on sitkeä kasvi ja kova leviämään, Heikka harmittelee, mutta on kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.
Kurtturuusu kasvaa tiheästi ja syrjäyttää kotoperäisiä kasveja villisti leviämällä. Tuhoaminen tapahtuu tukahduttamalla tai kaivamalla.
–Seuraavaksi pitää olla huolissaan jättipalsamista, sillä sitä kasvaa ihan valtavasti Aurajoen rannassa kunnan maalla, Heikka vihjaa.
Tuomas Honkasalo
Juttua on korjattu 24.8. kello 8.15: Aiemmassa versiossa kerrottiin virheellisesti, että auralaisen kerrostalon pihalle olisi aikoinaan istutettu kurtturuusuja isännöitsijän toimesta. Todellisuudessa ruusupenkin perusti rakennuttaja.