Marttilan kirppisrallista muotoutui yhteisöllinen kyläilypäivä

0
Joilta Kallio testaili miehensä Ari vatsalihasten nostokykyä, kun hankitut suihkusekoittajat nostettiin ylös maasta. (Kuva:Tuomas Honkasalo)

MARTTILA. Kirppisralli on sosiaalinen tapahtuma, niin Marttilassakin

–Tänne on tultu höpöttelemään ja tapaamaan vanhoja tuttuja. Itse olen paluumuuttaja marttilalainen ja olen tänään jo tavannut muutamia oikein tosi vanhoja koulukavereita, ihasteli Ari Kallio tapahtuman lempeää luonnetta. Kallio teki kyllä myös kaupat vanhoista hanoista.

–Tällaiset tarttui mukaan, kun laitan jossain kohtaa mökille vesipisteen, Kallio selvitti.

Kallion vaimo Joilta Kallio on alun perin kotoisin Liettuasta ja hän ihmetteli kirppisrallin luonnetta.

–Ei meillä Liettuassa ihmiset päästäisi vieraita omalle pihalleen. Tämä on kyllä hieno asia ja ehkäpä kotomaassanikin asiat ovat hiljalleen muuttumassa. Enemmän ihmiset käyvät isoilla käytetyn tavaran toreilla, joita on kaupungissa säännöllisesti, Joilta Kallio kertoi.

Johanna Kankareen pihalla kävi kova vilske, sillä etukäteistieto pupujen ja heppojen esiintymisestä kirppisrallipaikalla sai erityisesti lapsiperheet hullaantumaan.

– Ajattelin, että meillä olisi lapsille kivaa juttua ja samalla aikuiset voisivat ostaa vähän lastenvaatteita tai koko perhe saisi nauttia vohveleita. Tässä on nuo eläimet, trampoliini, liukumäki ja pihapuuhaa, Kankare mainosti. Vohvelit markkinoivat itse itseään ihan tuoksullaan, joka veti monet nenät luokseen.

Martta Kankare , 7, esitteli pupuja ja ohjeisti, miten niiden kanssa ollaan. Matilda Kankare , 9, sen sijaan hoiteli heppojen esittelyä asiantuntevasti.

Marttilan kaksipäiväinen kirppisralli oli Marttilan nuorisoseuran masinoima.

– Tälle tapahtumalle on ollut todellakin tilausta, Elina Kullanmäki kertoi.

–Pisteitä on reilusti yli 50 ja myyjiä on oikeasti yli sata, sillä monella pisteellä on useampi myyjä, Kullanmäki laskeskeli.

Nikkasten pihalle saattoi vetää ihmisiä myyjien oma hauska ilmoittelu.

–Kaikenlaista tavaraa sitä saattaa nurkistaan löytää. Ihan oikein itseäkin ihmetyttää, naureskelivat Eija ja Esko Nikkanen .

–Puutarhatöiden yhteydessä löydettiin maan seasta tällainen vanha pieni kannu, joka on aika huonossa kunnossa, mutta tämä on varmaa vintagea, Eija Nikkanen naurahti. Perheen poika Aleksi Nikkanen oli käynyt tuhlaamassa 50 settiä laskutikkuun ja mittasuhdepiirtimeen.

–Koitin kyllä tehdä kauppaa eurolla, kun ei ollut pienempää rahaa, mutta myyjärouva vaati antaa takaisin rahasta. Laskutikku ratkaisee hyvinkin kinkkiset laskutoimitukset. Täytyy käydä Googlen ihmeellisessä maailmassa selvittämässä, että miten tämä toimii, Aleksi Nikkanen tokaisi.

Marja Kuparisen myyntipisteellä myivät myös tytär ja tyttären tytär.

–Tässä on nyt sellainen meininki, että tavarasta halutaan päästä eroon ja sitä myydään edukkaasti. En usko, että näille löytyy sitten enää paikkaa eli taitaa mennä kierrätykseen, Kuparinen vihjasi.

Jari Ylirautalahti ja Piia Forsén keskeyttivät keskustelun kysyäkseen saviruukun hintaa ja kaupat syntyivätkin 20 sentillä.

–Olemme löytäneet ompelukoneen, saumurin ja baarijakkaran. Sellaista kaikkea, mitä on sisäisesti tarvittu, mutta ei tultu hakemaan, naurahti Forsén.

– Ei teitä yhtään kiinnostaisi nuo anopin pöytä ja tuolit? Ihan halvalla vaikka, Kuparinen houkutteli. Kauppoja ei kuitenkaan niistä syntynyt. Mutta juttua syntyi hyvässä hengessä. Se olikin kirppisrallin syvintä ydintä.