Tarinoiden lumoissa

0

Viime viikolla silmiini osui otsikko Iltalehden viihdeuutisissa. Vuonna 2016 Maajussille morsian -ohjelmaan osallistuneet Elli ja Paavo ovat menneet naimisiin. Pariskunta tuli tunnetuksi siitä, että he erosivat kameroiden sammuttua, mutta Elli ilmaantui myöhemmin Paavoa moikkaamaan mukanaan pariskunnan yhteinen lapsi. Nyt yhteisiä lapsia on jo kolme. Juttua koristivat kauniit kuvat hääparista. Kauniiden naisten kuvaamisessa Iltalehti onkin parhaimmillaan. Politiikan uutisoimisen kyseinen aviisi voisi jättää muille, sillä se pyrkii viihteellistämään politiikankin.

Ellin ja Paavon tarina viehättää, sillä se on erilainen ja ainakin toistaiseksi siinä on onnellinen loppu. Niitä ihminen kaipaa.

Joskus ihmisen elämä on niin täynnä tarinoita, että hengästyttää. Tämän huomasin, kun luin Jari Tervon kirjoittaman elämäkerran Vesa-Matti Loirista. Tervohan on taustaltaan toimittaja, joten vetävää tekstiä syntyy – Loirin elämäkerran tapauksessa vähintäänkin riittävästi. Loirin tarina herättää ajatuksia muun muassa siitä, kuinka ahtaisiin rooleihin ihmisiä yritetään tunkea.

Loirin toinen silmä oli sininen ja toinen ruskea,30 eikä hän suostunut koko uransa aikana hyväksymään sitä, etteikö vakava saisi olla myös hauska ja hauska vakava. Sitä paitsi komiikka on usein suurinta tragiikkaa. Loirin karismaa harva kuitenkaan kiistää. Eivät kiistäneet ainakaan ne lukemattomat naiset, jotka hän ehti hurmata. Mielenkiintoista on sekin, että Loiri oli hyvissä väleissä melkein kaikkien entisten heilojensa kanssa.

Tarinoissa on ikävää se, että niillä on usein surullinen loppu. Loirin lisäksi myös sahat kuolevat. Kyrön sahan yli 150 vuotta kestänyt tarina päättyi ainoalla tavalla, jolla sahan tarina voi loppua – viimeisen tukin sahaamiseen.

Sahan loppuminen toi mieleeni erään toimittajakollegan sanat, kun Nokia lopetti tehtaansa Salossa ja tunnelmat olivat paikkakunnalla kuin maailmanloppua odottaessa. Kollega muistutti, että siinä, missä Nokian tehtaat hiljenivät, oli ennen Nokiaa ollut jos jonkin nimistä elektroniikka-alan yritystä. Ja tulisi olemaan vastakin.

Nokian veroista ei ole Saloon löytynyt, mutta nyt siellä tehdään akkuja ja monenlaista muutakin. Tuskin Kyrön sahan valtaisa tonttikaan tyhjilleen jää. Levottomuuden lisääntyessä maailmalla ihmiset suuntaavat katseensa kaupungeista maaseudulle, joten vaikka sahan tarina on loppuu, maaseudun tarina on kulkemassa kohti elinvoimaisempaa tulevaisuutta.

päätoimittaja

Asko Virtanen

asko.virtanen@avl.fi

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here