PAIMIONJOKI. Paimionjoki-yhdistyksen uusi toimenpideohjelma luotaa seuraavalle viidelle vuodelle keinoja, joilla joesta saadaan entistä ehompi ja houkuttelevampi. Paimionjoki-yhdistyksen toiminnanjohtajan Marjukka Kulmalan tavoitteena on käydä syksyn aikana esittelemässä ohjelmaa jokivarren ja valuma-alueen kuntien valtuustoissa. Ohjelmassa on laaja kirjo toimenpiteitä, joilla joen veden laatua voidaan parantaa ja jokea sekä sen virkistyskäyttöä kehittää.
Yksi tavoitteista on virtaaman luonnonmukaistaminen, mikä vähentäisi myös eroosiota. Siihen tähtää muun muassa Somerolla sijaitsevan Hovirinnan säännöstelypadon purkaminen ja korvaaminen luonnonmukaisella pohjapadolla.
Someron kaupunki sai siihen luvan jo kaksi vuotta sitten, mutta valitukset ovat parhaillaan käsiteltävinä Vaasan hallinto-oikeudessa. Päätöstä voidaan odottaa ensi vuoden kuluessa. Paimionjoki-yhdistys oli aikanaan laittamassa liikkeelle säännöstelyn purkuprosessia.
Kosket ennalleen
Toinen mittava projekti joen luonnonmukaistamiseksi on koskien ennallistaminen. Kunnostussuunnitelmat on tehty Karjakoskelle, Karjakosken alapuoleiselle koskelle, Tuimalankoskelle, Patakoskelle, Koivukylänkoskelle, Purhalankoskelle, Krouvinkoskelle, Palaistenkoskelle, Koskenpäänkoskelle, Eurankoskelle ja Killalankoskelle.
Hankkeen kustannusarvio on 130 00 euroa, johon olisi mahdollista saada 50 prosenttia tukea elyltä. Loppu jäisi Paimionjoki-yhdistyksen ja jokialueen kuntien kustannettavaksi.
Käytännössä ennallistaminen merkitsi aikanaan uittojen vuoksi koskista poistettujen kivien siirtämistä takaisin ja taimenen kutua edesauttavan kutusoran tuomista koskiin. Kunnostus toisi jokeen enemmän kaloja ja muuta eliöstöä.
Marttilassa kesällä pidetyssä infotilaisuudessa koskien kunnostus sai positiivisen vastaanoton.
Kosken kunnostus vaatii kaikkien maanomistajien hyväksynnän. Lisäksi vähintään puolelta yhteisten vesialueiden osakkaista tarvitaan lupa.
–Vaikuttaa siltä, että suhtautuminen on myönteistä. Kunnostus parantaa muun muassa koskien maisemaa, kun vesi solisee koskessa eikä valu suorana niin kuin rännissä, kertoo Paimionjoki-yhdistyksen toiminnanjohtaja Marjukka Kulmala.
Hän kuitenkin epäilee, että projektin aloittamista saattaa hidastaa se, että maanomistajien tavoittaminen voi olla vaikeaa.
–Jos ollaan optimistisia, käytännön töihin voitaisiin päästä parin vuoden päästä. Asiantuntemusta saadaan Valonialta ja luonnollisesti urakoitsijallakin pitää olla kokemusta jokien kunnostamisesta, Kulmala miettii.
Virtaamaa lisää
Mereltä saakka kalat eivät yläjuoksulle pääse niin kauan kuin joessa olevat voimalaitokset estävät kalojen kulun.
–Ohjelmassa on muun muassa virtaaman parantaminen Paimiossa Askalan voimalaitoksella. On tutkittu muun muassa sitä, paljonko virtaaman pitäisi olla, jotta sillä olisi kaloille merkitystä.
–Esimerkiksi Varkaudessa Ämmäkoskella tehdään ohitusuomaa, johon menee kymmenen prosenttia vedestä. Nyt kun sähkön hinta on korkealla, voisi ajatella, että voimalaitoksilla olisi paremmin varaakin lisätä ohivirtausta, Kulmala miettii.
Paimiossa tapahtuneesta jokitörmän sortumasta on tarkoitus keskustella yhdistyksen seuraavassa hallituksen kokouksessa. Sortuman syy on edelleen epäselvä.
–Pitäisi pohtia esimerkiksi sitä, miten kuntien rakennusjärjestyksissä otetaan huomioon se, ettei rakenneta liian lähelle rantaa. Leudot talvet ovat vesiensuojelun kannalta katastrofaalisia ja lisäävät eroosiota ja ravinnekuormia, Kulmala miettii.
Paimionjoki paremmaksi III -toimenpideohjelma on luettavissa Paimionjoki-yhdistyksen kotisivuilla osoitteessa
https://www.paimionjoki.fi/sites/default/files/hankkeiden%20materiaalit/paimionjoki-paremmaksi-3.pdf
Sudet vaikeuttavat laiduntamista
Laiduntaminen on yksi tapa vähentää jokeen valuvia ravinnekuormia.
Tiensuun tilan eläimet ovat laiduntaneet Tarvasjoella Paimionjoen rannoilla vuosikymmenet.
–Laidunta on 20–30 hehtaaria. Jokiranta on kohtuullisen hyvää laidunta. Välillä eläimet siirretään peltolaitumille, missä lisäruokintakin on mahdollista. Laidunnus on työlästä varsinkin nykyään, koska susia varten pitää rakentaa jykevät aidat, kertoo tilan emäntä Anni Jalonen, jonka lammaslauma kärsi 25 lampaan menetykset susien vuoksi kaksi vuotta sitten.
Jalosen mukaan vieraslajeja kuten jättipalsamia tai lupiinia ei laitumilla näy, eläimet pistävät ne poskeensa.
–Kyllä sen huomaa, että laidunnuksen ansiosta kasvusto pienenee rantaan saakka, rehevyys ja ravinteet vähenevät ja tilalle tulee pienempiä kasveja, Jalonen kertoo.