Kun luet tätä, allekirjoittaneen pitäisi olla jo Italiassa. Varsinaissuomalaisena vähemmän optimistisena henkilönä on tietysti asetettava varauksia. Olen siis Italiassa, jos en ole myöhästynyt lentokoneesta, nukkunut pommiin tai kohdannut jotakin muuta katastrofia. Niitähän nykyään riittää.
Alunperin meidän piti vaimon kanssa lähteä jo pari vuotta sitten juhlistamaan kihlasormuksia, jotka ovat kestäneet jo kolmekymmentä vuotta. Vihkisormuskin on kestänyt jo kaksikymmentä vuotta. Se matka tietysti peruuntui koska korona. Rahat saimme kyllä takaisin, mutta eipä se kauheasti lohduttanut.
Koronasta alkanut ajanjakso on kestänyt kohta kolme vuotta ja maailma on mennyt kriisistä kriisiin. Koronan jälkeen koitti sota ja siitä edelleen energiakriisi. Inflaatiokin laukkaa lujemmin kuin tamma tapanina. Eihän tässä ehdi edes ilmastonmuutosta murehtia.
Suomen johtaviin alfa-uroksiin kuuluva Mika Aaltola sanoi Venäjän hyökkäyksen jälkeen viisaasti, että historiassa on jaksoja, joita leimaa pahan kierre. Toisin kuin luulisi ikävät asiat eivät ole toisistaan riippumattomia. Jos Venäjän yksinvaltias ei olisi eristänyt itseään koronan pelossa, voi hyvinkin olla että niin käsittämätön ajatus kuin hyökkäys Ukrainaan olisi jäänyt syntymättä.
Jokainen joka saa pullon auki, tietää että kaikki kierteet loppuvat joskus. Liialliseen murehtimiseen auttaa, kun perehtyy historiaan. Kaikenlaisia murheita maailmassa on ollut ja on, mutta asioilla on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin. Eikä yksi pieni ihminen ratkaise mitään, vaikka murehtisi maailman murheita aamusta iltaan ja toisin päin.
Täytyy kyllä myöntää, että toisten tekemisistä virheistä on enemmän seurauksia kuin toisten. Pitää olla tyytyväinen siitä, että ei ole Fortumin johtaja. Voisi se vähän illalla harmittaa, jos tulee päivän aikana hassanneeksi kuusi miljardia tyhmien ja hyväuskoisten päätösten seurauksena.
Lentämistä kuuluu tietysti paheksua, mutta edellisestä kerrastani on sentään jo kolme vuotta ja joskus vaan on päästävä sivistyksen alkulähteille. Viimeksi edistin ilmastonmuutosta lentämällä Sisiliaan, mistä jäivät mieleen erikoisesti kirkkaat vedet. Niissä saattoi sukellella kauniiden ja sulavaliikkeisten kalojen kanssa sulassa sovussa. Muistan silloin ajatelleeni, että vaikka ihminen tekee paljon pölhöjä asioita, on maailmassa sentään paljon kaunistakin. Jos ei maan päällä niin ainakin veden alla.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi