PÖYTYÄ. Vuonna1952 eli seitsemänkymmentä vuotta sitten koulutiensä Kaulanperän kansakoululla opintiensä aloittaneet tapasivat toisiaan ja opettajansa vanhalla koulullaan tasavuosien kunniaksi.
–Tämä on klubi -77 perustamiskokous, naurahti Teemu Pellonperä kokoontujien ikään viitaten ja näytti perustamisen kunniaksi hankkimansa vanhan klubitupakka-askin – tosin tyhjän sellaisen.
Mukaan tapaamiseen oli saatu myös opettaja Airi Jokinen.
Mutta mitä jäi mieleen koulutien alkutaipaleesta?
–Ensimmäiseksi tulee mieleen se, miten oli täysin opettajien ansiota, että menin oppikouluun, Teemu Pellonperä kiittelee.
–Hauskaahan täällä oli, Sulo Lalli muistelee.
Vähän jännitti
–Kyllähän täällä paljon tapahtui, mutta synkkiä muistoja ei ole, Veikko Pyöli tuumailee.
–Kouluun tulo jännitti, sillä tulin kauempaa kuin muut enkä tuntenut aluksi ketään, mutta äkkiähän sitä sitten tutustui. Mukavaa porukkaahan täällä oli, muutenhan olisin lähtenyt pois Paavo Perälä naurahtaa.
–Koulussa opetettiin rehelliseksi ja työteliääksi ja kyllähän me olemme eläneet niin kuin opetettiin, Paavo Lalli tuumailee.
–Muistot ovat kaikki painokelpoisia. Paljon liikuttiin, talvella suksilla ja kesällä pelattiin pesäpalloa, Reima Vanne sanoo.
–Ensimmäisenä tulee mieleen nämä portaat, jotka ovat upeat, muistan miten tässä otettiin silloinkin kuvia, Sirkka Salminen kertoo.
–Ensimmäiseksi tulee mieleen opettaja Sirkka Alanen, joka kävi hevosella koulua Karhunojalta, Marja-Leena Sätilä muistelee.
Sivistys arvossaan
Opettaja Airi Jokinen kiittelee Kaulanperän oppilaita ja vanhempia.
–Kaulanperän koulussa oli kiva opettaa. Opettajien kesken oli hyvä yhteishenki ja miesopettajat olivat todellisia herrasmiehiä. Rakastin opettamista, Jokinen sanoo.
Hän muistelee, että pöytyäläiset vanhemmat arvostivat suuresti sivistystä ja lasten koulumenestys oli kunnia-asia.
Kaulanperän koulun koulupiiri oli suuri, kaukaisimmat kävivät Mellilän tai Auran rajamailta saakka. Talvella kouluun hiihdettiin, kesällä pyöräiltiin, kelirikkoaikana käveltiin.
Hevoset olivat vielä yleisiä taloissa, joten joskus sai hevoskyydin kotoa.
Myös ruokatunnit ovat jääneet hyvin mieleen. Ruoka keitettiin saunan padassa ja syötiin emalikupeista.