Jokin aika sitten auralaisen lihakaupan jonossa kerrottiin käsistään kätevän ja ilmeisen toimeliaan miehen poismenosta.
Yksi muisti hänen tunteneen vanhat koneet sekä laitteet läpikotaisin. Toinen taas kertoi hänen olleen aina avulias juttukaveri. Kolmas tiesi hänen pitäneen matkustelusta. Yhteinen huoli oli, kuka hälytetään hätiin pesukoneen hajotessa, kun kotikulman remonttireiska on poissa.
Spontaanissa muistotilaisuudessa mieleen piirtyi kuva perisuomalaisesta miehestä, joka räplää kännykän sijaan vanhaa autoa, rakentaa tarvittaessa talon, taitaa pienet putki- ja sähkötyöt, hoitaa perunapellon ja vaihtaa kuulumiset mieluiten kasvotusten.
Lihakaupassa todettiin tekniikkaveijojen käyvän kohta vähiin ja samaa mieltä olen itsekin. Tietoteknisen aikakauden kasvattina mietin, tullaankohan ikäpolveni muistotilaisuuksissa ylistämään, kuinka hienoja kännyköitä poisnukkunut omisti, montako seuraajaa vainajalla oli sosiaalisessa mediassa ja miten pitkälle hän ehtikään selainpeli Candy Crush Sagassa. Huh, huh – pelkkä ajatuskin puistattaa!
Mutta tottahan se on, että käsinkosketeltava konkretia luisuu meistä koko ajan entistä etäämmälle, kun useat työt tehdään verkossa, siellä pohjustetaan autokaupat ja hoidetaan raha-asiat. Tanssilavoilta puolisoa taitavat etsiä enää ne, jotka eivät osaa käyttää Tinderiä.
Yrittäjät ovat harmitelleet kehitystä jo pidemmän aikaa ja väittäneet maalaisjärjellä varustettujen tekijämiesten sekä -naisten olevan vähissä. Ikääntyvät mobilistit kertovat menopeliensä jäävän ruostumaan, kun ei ole mekaniikasta kiinnostuneita ostajia. Pakkohan tässä on tehdä korjausliike ennen kuin tekniset työt taitavat suomalaiset loppuvat maailmasta.
Mielestäni ensihätään perusopetuksen opetussuunnitelmaan tulee sovittaa majanrakennus, jousipyssyn teko ja lisäksi kannatan savua, pauketta sekä pärinää käsittävän poltto- ja rakettimoottorikurssin järjestämistä.
Sanomista toki tulee, kun epämääräisiä risu- ja pressukyhäelmiä ilmestyy puistoihin, nuoli jää pystyyn Mäkisen seinään ja patomoottoripulkka karkaa opettajan sähköauton kylkeen.
Rohkenen silti väittää, että ennen pitkää pärinällä ruokituista vintiöistä kasvaa aikuisia ja taitavia tekijöitä, joilla on pääomanaan muutakin kuin notkeat kännykkäsormet.
timo.koskensalo@avl.fi