AURANMAA. Heikinsuolaiset Virpi Arvola ja Sanna Hirvensalo kertovat tempautuneensa mukaan Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepan toimintaan vauhdikkaammin kuin osasivat odottaa. Auranmaan Etsijöihin kuuluva parivaljakko kannustaa auranmaalaisia tulemaan Vapepan infotilaisuuteen ja peruskurssille sekä etsintäkurssille. Tarkoituksena on saada vipinää Vapepan Loimaan seudun toimintaan.
Sen reviiri on tilapäisesti Kaarinan seudun Vapepan hoidossa. Näin ollen Loimaan alueelta tulevat etsintähälytykset otetaan vastaan Kaarinassa ja kaarinalaiset hälyttävät muun muassa Auranmaan Etsijät.
– Olemme Kaarinassa todenneet, että Loimaan seudulta täytyy saada paikallinen väki liikkeelle, sanoo Stina Törnblom Vapepan Kaarinan seudun toimikunnasta.
Törnblomin mukaan tarmokas ydinjoukko alkaa olla Auranmaan Etsijöiden myötä koossa, mutta väkeä tarvitaan lisää.
Etsijäpula ei vaivaa yksinomaan Loimaan seutua. Monet jäivät korona-aikana pois toiminnasta ja vapepalaisten määrä väheni merkittävästi eri puolilla Suomea.
Useita etsintäkeinoja
Tilanne on huolestuttava muun muassa siksi, että pitkään kotona asuvien ikäihmisten määrä lisääntyy. Tietystikään kaikki kadoksiin joutuvat eivät ole muistisairaita vanhuksia, mutta iän myötä eksymisriski kasvaa.
– Lähdetään tuttuun maastoon ja yhtäkkiä ei muistetakaan missä ollaan, Kaarinan seudun Vapepaa edustava Esko Myöhänen kuvailee.
Entä millaista itse etsiminen on?
Parisen vuotta Vapepassa mukana olleet Virpi Arvola ja Sanna Hirvensalo ovat huomanneet, että poliisilta tulee avunpyyntö vapepalaisille yleensä silloin, kun tekee mieli painaa pää tyynyyn.
Silti molemmat kertovat lähtevänsä etsintään aina kuin se on mahdollista. Toiminta perustuu vapaaehtoisjoukon suuruuteen. Etsintä ei siis tyssää, jos kaikki eivät pääse mukaan.
– Monet tehtävät kestävät pitkään ja niitä tehdään useassa vuorossa. Mukaan voi lähteä, vaikka ei ehtisikään heti hälytyksen tultua, Arvola lisää.
Etsintätapoja on useita. Etsinnät voivat käynnistyä siten, että vapepalaiset kiertävät pareittain ovelta ovelle havaintoja kysellen. Jos henkilön arvellaan kadonneen tiettyyn maastoon, häntä voidaan ryhtyä etsimään rivissä kulkien. Kevennetty versio on kolmen henkilön ryhmissä toteutettava partioetsintä.
– Silloin etsitään ihmistä, joka todennäköisesti vastaa huutoihin, Stina Törnblom kertoo.
Reppu mukaan
Etsintävuorot kestävät tavallisesti korkeintaan kuutisen tuntia. Esko Myöhäsen mukaan maastossa pärjää tavallisella kunnolla. Mukanaan etsijöillä on reppu.
Virpi Arvola pakkaa sinne termospullollisen kuumaa juomaa, vettä, voileipiä, suklaata, taskulampun, ensiapulaukun, sadevaatteet, kuivat sukat ja halkaistun vessapaperirullan. Viimeksi mainitusta revittävillä suikaleilla merkataan etsitty alue. Nopeasti maatuva vessapaperi on siitä kätevää, ettei sitä tarvitse kerätä jälkikäteen pois.
Eri puolilta tulleet ihmiset hitsaantuvat etsinnöissä yhtenäiseksi joukoksi, joka yrittää parhaansa mukaan löytää kadonneen.
– Tuntuu hienolta, kun kaikki tietävät mitä tekevät, Arvola kiteyttää.
Sanna Hirvensalo tuumaa Vapepan olemassaolon mielenrauhaa antavaksi asiaksi.
– Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka lähtevät hälytyksen myötä etsimään. Ei tiedä, jos joskus itse tarvitsee heidän apuaan, Hirvensalo summaa.
Infotilaisuus Vapepan toiminnasta kiinnostuneille tiistaina 11.10. kello 18 Auraamossa. Vapepan peruskurssi 19.10. Yläneellä Tourula-Keihäskosken kylätalolla kello 18-21. Etsinnän peruskurssi järjestetään samassa paikassa 21.10. kello 18–21 ja 22.10. kello 9–16.
