Seurakuntavaalit on taputeltu päätökseen. Unohdin henkilötodistuksen kotiin, mutta onneksi vaalivirkailijat olivat tuttuja. Ehdokkaankin päätin vasta kopissa – ei päässyt läpi. On tunnustettava, ettei vaalihuuma puraissut tällä kertaa. Kaikki tuntuu olevan kotiseurakunta Raisiossa kutakuinkin mallillaan, joten porskuttakoot entiseen malliin.
Huomattavasti mielenkiintoisempi kirkollinen mittelö on luvassa Pöytyällä – kirkkoherran vaali. Meille toimittajille kirkkoherrat ovat tärkeitä linkkejä seurakuntamaailmaan. Vuodenvaihteessa Pöytyältä lähtevä Matti Kaipainen tuntuu muutaman tapaamisen perusteella osaavalta kirkkoherralta ja mukavalta mieheltä, mutta päästetään hänet sovinnolla lähetystyöhön Kreikkaan.
Itse toivon, että tuleva kirkkoherra olisi avoin ja hänen kanssaan voisi puhua suorasanaisesti vaikeistakin kysymyksistä. Kirkkoherralla pitää olla rohkeutta esittää ja perustella mielipiteensä. Hänen on ymmärrettävä kiinteistö- ja talousasioita, pystyttävä vaalimaan Pöytyän kirkkoalueiden erityispiirteitä, tultava toimeen liberaalien sekä konservatiivien kanssa ja toki hänen on osattava luoda yhtenäisyyttä.
Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä asiana on seurakunnan työntekijöiden hyvinvointi. Kirkkoherran on tehtävä kaikkensa, jotta työntekijät voivat hyvin ja he pystyvät palvelemaan seurakuntaa fiksusti.
Tuomiokapituli asettaa viranhakijat paremmuusjärjestykseen helpottaakseen äänestäjien työtä, mutta tokkopa kaipaamaani superihmistä ja -pastoria voi olla olemassa. Jos onkin, miten äänioikeutettu tavisseurakuntalainen tai rivivaltuutettu hänet bongaa?
Kykyjen arvioiminen näytesaarnan ja -messun perusteella on sula mahdottomuus. Pätevä saarnamies voikin osoittautua kehnoksi esimieheksi, mielipidemörssäriksi ja talousasioissa täydeksi tunariksi.
Olin nelisen vuotta sitten valitsemassa kotiseurakunnalleni kirkkoherraa kirkkovaltuutettuna. Silloin tuli äänestettyä kotikaupungin ehdokasta, jonka tunsin entuudestaan. Vaikea sanoa, teinkö viisaasti. Näin jälkeenpäin ajatellen kaupan kassalla vaihdetut kuulumiset, muistot ilmeistä ja eleistä saivat kohtuuttoman suuren painoarvon.
Sen kuitenkin opin, että kirkkoherranvaaliin kannattaa panostaa. Sen lopputulos viitoittaa seurakunnan ja myös koko kunnan tulevaisuutta mahdollisesti vuosikymmenten päähän.