Marraskuun alussa tätä murheellisten laulujen maata koeteltiin ihan uudella karulla ennustuksella: kotimaista tomaattia ei ehkä ensi talvena saadakaan sellaisella hinnalla, johon tavallisella lapsiperheellä olisi varaa. Erityisesti sähköinen media katsoi asiakseen ottaa tämän kärkiuutisekseen. Miten ihmeessä tästä nyt selvitään?
Ei, kukaan ei ajatellut asiaa sen enempää alan yrittäjien kuin varsinkaan niiden todennäköisesti lomautettavaksi joutuvien kasvihuonetyöntekijöiden kannalta, joiden jo valmiiksi laihaa kukkaroa tilanne koettelee, vaan avainkysymyksenä oli, että mitäs me nyt syödään, onko marokkolaisesta tomaatista kotimaisten korvaajaksi?
Me vähän kauemmin tomaatteja natustelleet voimme onneksi rauhoittaa nuorempia sukupolvia omilla kokemuksillamme. Suomalaisella sisulla ja resilienssillä selvittiin vielä muutama vuosikymmen sitten joka talvi kuukausitolkulla ilman kotimaista tomaattia ja kurkkua. Olkoonkin, että ne ulkomaiset, jopa kalliit lentotomaatit Kanarialta, maistuivat vetisiltä ja näyttivät kalpeilta.
On Suomi köyhä, siksi jää. Ja lumi ja pakkanen ja ylipäätään kaikki ne vitsaukset, joita pohjoinen sijaintimme tuottaa. Jospa pistettäisiin leivän päälle nyt tuontitomaatin sijasta puolet punajuurta, kun leipä on kuitenkin ehtaa kotimaista viljaa.
Tomaattikriisin aikaan olin muuten tyytyväinen siitä, että ukrainanpakolaisemme eivät vielä ymmärrä erityisen hyvin suomea. Heidän läheisensähän kamppailevat tulevana talvena hiukan eri mittaluokan murheissa. Nuotioruokailu Lapin hiihtoretkellä kun on pikkuisen eri asia kuin sama homma keskellä pommitettua kaupunkia. Samoin meille mahdollisesti tulevat parin tunnin sähkökatkot eivät oikein vertaudu parin kymmenen tunnin sähkönjakelun keskeytyksiin vaikkapa Kiovassa.
Vertailu on tietysti epäreilua vaikka meidän suhteellisen pienet ja Ukrainan isot murheet ovatkin yhteisen itänaapurimme pakkasukon tuomisia.
Toisin kuin Ukrainalla, meillä on kuitenkin jo nyt mahdollisuus löytää tästä(kin) kriisistä uusia menestyksen polkuja. Kun Venäjän öljy- ja kaasuhanat sulkeutuvat, vaihtoehtoisia energialähteitä on ryhdytty kehittämään vauhdilla, jota harva olisi vielä viisi vuotta sitten pitänyt todennäköisenä. Myös varautumista erilaisiin poikkeustilanteisiin kehitetään sellaista tahtia, jota kymmenkunta vuotta sitten olisi pidetty sodanlietsontana. Jonain päivänähän tämä nykyinen poikkeustilanne on historiaa, mutta viimeiseksi se tuskin jää.
toimittaja evp
Päivi Perkiö
phperkio@gmail.com