Pitkää ja kaunista

Uumoilin tällä palstalla jo kesällä, että Ulkopoliittisen instituutin johtajasta Mika Aaltolasta tulee presidenttipelin kiiltäväkylkinen musta ori. Niin sitten kävikin, vaikka nyt näyttää jo siltä, että iltapäivälehtien keisarinsormi alkaa olla kääntymässä alaspäin. Positiivisesta hypetyksestä saa klikkiotsikkoja vain aikansa, sen jälkeen pitää suuntaa muuttaa, jos meinaa edelleen saada klikkiotsikoita.

Mutta leikitelläänpä hieman ajatuksilla siitä, mikä julkisuuden ihmisissä vetoaa ja mikä ei. Poliitikot ja muut asiantuntijathan valitaan pätevyyden perusteella – tai suattaapi olla niin, suattaapi olla olematta niin.

Jos kysyisin tavalliselta torin tallaajalta, mitkä kolme adjektiivia hän liittäisi Mika Aaltolaan tai Sanna Mariniin, saisin varmasti kärkikolmikkoon adjektiivit kaunis ja komea.

Ollaanpa Sanna Marinista poliitikkona mitä mieltä tahansa, on silkkaa matematiikkaa, että hänen symmetriset kasvonsa ovat hyvin kauniit. Numeroista on kyse myös siinä, että Mika Aaltola on pitkä ja siten myös komea. Haittaa ei ole siitäkään, että leveät leukaperät viestivät korkeasta testosteronitasosta. Kyseessä olisi valtakunnan hallitsijoina unelmapari – komea mies ja kaunis nainen.

Siinä ei ole mitään pahaa, jos mies on komea ja nainen kaunis, mutta siinä on, jos kyseisiä asioita käytetään pätevyyden synonyymeinä. Tai siinä, että kauneudella ja komeudella on merkitystä myös vaaleissa. On paljon tutkijoita ja poliitikkoja, jotka ovat hyvinkin päteviä, vaikka ulkomuoto ei herätäkään positiivista huomiota.

Ulkomuodon korostuminen on ongelma ainakin siksi, ettei se ota huomioon ihmisen koulutusta tai osaamista. Ulkomuoto on synnynnäinen ominaisuus, mutta ei se tuo mukanaan ainakaan poliittista pätevyyttä. Jos näin olisi, seuraavaksi pääministeriksi kannattaisi valita Sara Sieppi ja presidentiksi Lauri Tilkanen.

Nämä pohdinnat saattavat tietysti olla vain 170 senttiä pitkän ketun pohdintoja pihlajanmarjapuun alla. Väittäisin kuitenkin, että asioiden oikean laidan ymmärtäminen on arvo sinänsä. Ennen kaikkea sen, että ihminen on harvoin rationaalinen toimija. Tunteet ratkaisevat, ihminen elää edelleen vaistojensa varassa. Nainen pyrkii hankkimaan vahvan puolison, joka tuo riistaa pöytään, mies taas naisen, jonka piirteet kertovat terveydestä ja hedelmällisyydestä.

Kokonaan toinen asia on, miten vaistojensa varassa toimivan ihmisen tapa tehdä päätöksiä soveltuu nykyiseen yhteiskuntaan, jonka moni kuvittelee pyörivän rationaalisten motiivien varassa.

päätoimittaja

Asko Virtanen

asko.virtanen@avl.fi