AURANMAA. Euroopan unionissa on valmisteilla useita uudistuksia, joita Auranmaan ja koko maakunnankin metsänomistajat seuraavat tarkasti, huolestuneenakin.
Puun kysyntä on tällä hetkellä muun muassa Venäjän tuonnin tyrehtymisen vuoksi hyvä ja hintakin noussut. Metsien käyttöä uhkaa kuitenkin huoli ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä.
Metsäpolitiikka kuuluu kansallisen päätöksenteon piiriin, mutta koska metsäpolitiikka nivoutuu ympäristöpolitiikkaan, EU pääsee vaikuttamaan myös metsien käyttöön.
MTK:n kenttäpäällikkö Petteri Ojarinta kuitenkin rauhoittaa metsänomistajia.
–Ei ole syytä vaipua synkkyyteen tai aikaistaa hakkuita vireillä olevien EU-suunnitelmien vuoksi. Uskon että suunnitelmat muuttuvat valmistelussa suuntaan, joka ottaa paremmin huomioon myös metsien käytön, Ojarinta sanoo. Hän kuitenkin myöntää, että ongelmia saattaa tulla, koska uudistuksia voidaan viedä eteen päin enemmistöpäätöksillä ja Suomen ja Ruotsin kaltaisia metsäisiä maita on EU:ssa vähän.
Ojarinta nostaa esille kolme vireillä olevaa uudistusta, joita kannattaa seurata tarkasti.
–Vuonna 2021 esitelty taksonomiauudistus vaikuttaa siihen, millaisilta kohteilta varsinkin suuret yritykset jatkossa haluavat ostaa puuta. Uudistus uhkaa lisätä byrokratiaa ja on osin päällekkäinen jo voimassa olevan kansallisen Pefc-metsäsertifioinnin kanssa, Ojarinta sanoo.
Niin taksonomiassa kuin sertifioinnissakin säädetään muun muassa vesistöjen suojakaistoista ja lahopuun määrästä. Taksonomiassa säädetään myös siitä, kuinka montaa puulajia pitää kasvattaa tietyllä alueella.
Ojarinnan mukaan suurin ongelma täällä päin Suomea on suunnitelma laajentaa vesistöjen suojakaistat sertifikaatin vaatimasta kymmenestä metristä useisiin kymmeniin metreihin. Hankaluuksia voi tulla myös siitä, jos metsänomistajalta vaaditaan hyvin tarkka selvitys, mistä päin metsää puu on ostajalle tullut. Sitä kun voi olla hyvinkin vaikea selvittää.
Taksonomia ei estä puun myyntiä, vaikka ehdot eivät täyttyisikään. Ostajaa voi kuitenkin olla vaikeampi löytää. Puun, joka ei täyttäisi taksonomian ehtoja, joutuisi todennäköisesti myymään halvemmalla.
Kello vuoteen 1952
Toinen paljon esillä ollut uudistus on ennallistamisasetus. Sekin on vielä aivan alkutekijöissään.
–Ideana on, että vuoteen 2030 mennessä 20 prosenttia maa- ja meripinta-alasta on ennallistettava vuoden 1952 tasolle. Varsinais-Suomessa asetus voisi vaikuttaa esimerkiksi istutettavien puiden lajiin. Nyt suositaan kuusia, joita hirvieläimet eivät niin paljon kiusaa ja jotka ovat olleet taloudellisesti tuottoisampia kuin lehtipuut. Varsinais-Suomessa maa on ravinteikasta ja kuusi sopii siksi tänne, Ojarinta sanoo.
Uudistuksen hinnasta on suuri erimielisyys. Suomi vastustaa uudistusta ja on laskenut, että se maksaisi jopa miljardin vuodessa. EU:n laskelmat ovat hyvin toisenlaisia.
–Vaikea sanoa, mitä uudistus käytännössä tarkoittaisi täällä päin Suomea. Pitäisikö esimerkiksi vuoden 1952 jälkeen raivattua peltoa metsittää uudelleen, Ojarinta kysyy.
Huolta ovat aiheuttaneet myös tiedot siitä, että Suomen metsät nielevät nykyisin hiiltä vähemmän kuin ennen, vaikka ovatkin edelleen hiilinieluja.
–Pohjois-Suomessa ongelma on, että mäntyvaltaiset metsät ovat siellä aika iäkkäitä. Varsinais-Suomessa ongelma taas on se, että täällä on paljon nuorta kuusimetsää, joka ei vielä sido hiiltä niin paljon kuin muutamien vuosien päästä. Tarkastelujakson pitäisikin olla esimerkiksi viisi tai kymmenen vuotta.
Hiilen sidontaan on kuitenkin mahdollista vaikuttaa. Esimerkiksi taimikoita ei Varsinais-Suomessakaan hoideta niin hyvin kuin pitäisi. Asiaa myös auttaisi, jos harvennushakkuita tehtäisiin suositusten mukaisesti, kun puuston tiheys on oikea. Tällä hetkellä viitteitä on siitä että harvennuksille jäänyt puuston tiheys on liian harva.
Avohakkuu vai jatkuva kasvu
Se, miten Suomen metsiä hakataan, saattaa tulevaisuudessa muuttua vireillä olevan metsäkatoasetuksen vuoksi.
–Asetuksella pyritään torjumaan maailmanlaajuista metsäkatoa. Asetuksen mukaan metsien tilaa heikentäviä hakkuita ei saisi tehdä. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi avohakkuiden rajoittamista. Avohakkuiden edut verrattuna jatkuvaan kasvatukseen jakaa mielipiteitä, mutta jos kyseessä on esimerkiksi kuusivaltainen metsä, avohakkuu on yleensä kannattavin ja metsän uudistuminen varminta. Toisaalta moni metsänomistaja miettii nykyisin myös muuta kuin taloudellista kannattavuutta. Sekametsässä jatkuva kasvatus toimii paremmin. Se johtuu pitkälti korjuumenetelmistä, Ojarinta sanoo.
Ojarinnan mukaan ympäristöasiat ovat olleet istuvan komission agendalla aika korkealla.
–Suomalaisten on tärkeä tuoda esille, että taimien jalostuksen, vuosikymmenten hyvän metsänhoidon ja ilmaston lämpenemisen vuoksi metsien kasvu on Suomessa lisääntynyt paljon. Sekin on tärkeä muistaa, että metsillä on Suomelle suuri taloudellinen merkitys. Suomesta ei pidä tehdä ulkoilmamuseota tai luonnonpuistoa, Ojarinta muistuttaa.
Tärkeää on pitää mielessä sekin, että metsien hoitoa säädellään jo nyt monin tavoin. Esimerkiksi hakatussa metsässä pitää viiden vuoden päästä olla kasvatuskelpoinen taimikko.
–Sääntelyä on ilman EU:takin paljon eikä lisää sääntelyä kaivata. Kyse on myös metsänomistajien omaisuudensuojasta ja siitä, että metsäpolitiikan pitää pysyä kansallisissa käsissä, Ojarinta sanoo.
Metsänhoito edellä
Metsänhoitoyhdistys Auranmaan toiminnanjohtaja Tommi Laurila kertoo, että EU-suunnitelmia vähintäänkin sivutaan monissa keskusteluissa metsänomistajien kanssa. Yhdistyksen alue kattaa Kosken, Pöytyän ja Auran. Sen asiakkaana on yli tuhat metsänomistajaa.
Metsänomistajien toiminnassa EU:n suunnitelmat eivät kuitenkaan ainakaan vielä näy.
–EU:ssa on monenlaista vireillä ja siitä on vielä vaikea sanoa, miten suunnitelmat pidemmän päälle Auranmaan alueella vaikuttavat. Joka tapauksessa on järkevä mennä metsänhoito ensimmäisenä mielessä ja hoitaa metsää metsän ehdoilla.
Fakta
Varsinais-Suomessa on 40760 metsänomistajaa
Keskimääräisen metsätilan koko on 19 hehtaaria
Keskimääräisen metsänomistajan ikä on 60 vuotta
Kommentti
Byrokraattisilla organisaatioilla on taipumus pyrkiä lisäämään omaa valtaansa. Näin on myös EU:ssa. EU:lla on kuitenkin myös subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteeksi sanottu toimintatapa, mikä tarkoittaa sitä, että asiat pitäisi byrokratiassa käsitellä mahdollisimman alhaisella tasolla. Metsiä koskevat poliittiset päätökset jos mitkä ovat sellaisia, että ne pitää tehdä siellä, missä metsät kasvavat eikä Euroopan metropoleissa. Hyvä metsänhoito ja ilmastonmuutoksen torjunta eivät ole ristiriidassa, sillä parhaiten hiiltä sitoo hyvin hoidettu metsä. Vanhan, kasvunsa päässä olleen ja korjatun puun tilalle kasvaa uusi ja ehompi.
Asko Virtanen