MARTTILA/Ollila. Musiikki on ollut työkseen maata viljelevälle Heikki Eskolalle ”vakava” harrastus 6-vuotiaasta alkaen, jolloin hän sai haitarin. Haitarin rinnalle tuli kitara Eskolan ollessa 10-vuotias. Myös piano, kosketinsoittimet ja basso kuuluvat hänen repertuaariinsa, joskaan soittoniekka itse ei koe osaavansa soittaa mitään soitinta hyvin.
–Olisi varmaan pitänyt keskittyä yhteen soittimeen, hän tuumaa.
Eskola lienee vain turhan vaatimaton, sillä tuskin häntä muutoin olisi niin moniin eri kokoonpanoihin ja produktioihin mukaan pyydetty. Hän laskee olleensa parhaimmillaan mukana yli kymmenessä produktiossa. Mukaan mahtuu niin tanssi- ja bilebändejä sekä raskaampaa rokkia kuin teatterimusiikkia ja tanhuajien säestystä.
Jos jotain aukkoja taidoissa onkin, Eskola on paikannut ne harjoittelumotivaatiolla. Häntä motivoi myös sellaisen musiikin soittaminen, joka ei välttämättä ole omaa mielimusiikkia.
–Ei soitettavasta musiikista aina tarvitsekaan tykätä, kun ei sitä tehdä itselle vaan muille, Eskola miettii.
YHTÄ omaa suosikkikappaletta on Eskolan mukaan vaikea nimetä, mutta tajunnan räjäyttävänä kokemuksena hän mainitsee 10-vuotiaana kasettisoittimen kylkiäisenä saadun Hurriganesin levyn. Siihen aikaan Hurriganes ei vielä soinut radiossa ja uudenlainen musiikki kuulosti nuoren pojan korvissa hienolta.
Myös kysymykseen siitä, mikä soittamisessa viehättää, on Eskolan mielestä vaikea vastata. Hän itse ei sävellä eikä sovita, joten musiikin tekemisen viehätys kietoutuu ihmisiin ja yhdessä soittamisen iloon. Siitäkin huolimatta, ettei Eskola pidä itseään huippusosiaalisena.
–Musiikki yhdistää ja siinä tutustuu uusiin ihmisiin, hän miettii ja kehaisee erityisesti Hanna ja Henrika duoa, jonka taustalla hän soittaa.
–Siinä on hyvät laulajat ja hyvä porukka. Hyvä porukkahenki on tärkeää.
MARTTILAN NUORISOSEURAN näytelmiin Eskola on tuottanut musiikin jo useamman vuoden. Teatteriesityksissä pitää Eskolan mukaan soittaa mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta huomio pysyy näyttelijöissä. Teatteritouhuissa Eskola on ollut mukana talkoohengellä.
–Siitä nämä kehut varmaan tulevat, kun ilmaiseksi tekee, hän arvelee.
Sen verran kova polte miehellä soittamiseen on ollut, että harvoin hän on kieltäytynyt, jos johonkin on mukaan pyydetty. Ja usein on pyydetty, joten soittamista on riittänyt siinä määrin, että joskus on jotain keskustelua saattanut asiasta kotonakin tulla.
Kevään kylvöajan ja syksyn sadonkorjuun hän kuitenkin keskittyy töihinsä ja pyrkii välttämään soittokeikkoja. Traktorin rattia pyöritellessä musiikki ei muutoinkaan ole mielessä, vaan Eskola kuuntelee radion puheohjelmia.
Anna kehun kiertää -juttusarjassa pistetään kehu kiertoon. Heikki Eskolan kehui Hans Julla. Seuraavaksi esitellään Heikki Eskolan kehuma henkilö.
KEHU KIERTOON
Nimi: Heikki Eskola
Mitä: Maanviljelijä ja harrastajamuusikko, joka on mukana monissa kokoonpanoissa ja produktioissa.
Kehut: ”Heikki eli Heepo on sellainen, joka tekee nurkumatonta hommaa. Hän on aina valmis auttamaan. Moni asia olisi varmasti jäänyt tapahtumatta tai tekemättä naapuripitäjässä ja muuallakin, jos taustalla ei olisi tällaista henkilöä.” Hans Julla