Vihreä siirtymä

0

Muuan teknisesti tiedonhaluinen kanssakulkija kyseli, miten reilu vuosi sitten kaasukäyttöiseksi muunnetulla Saabilla menee. Juu, kiitos kysymästä, kyseisellä Saab-yksilöllä menee hyvin.

Trollhättanin tehtaalla 23 vuotta sitten huolella valmistetun ajoneuvon matkamittariin napsahti äskettäin 0,4 miljoonaa kilometriä. Muutaman eri omistajan toimesta tehty kunnon sisäänajo alkaa olla takana. Enää toinen samanmoinen taival, niin sen jälkeen voi jo varovaisesti kehua märsätä, että kohtalaisen kestävää tekoa ovat onnistuneet tekemään.

Kalanperkeistä, syömättä jääneestä kaalisopasta, sakokaivolietteestä ja perunankuorista jalostetulla biokaasulla on Saab ”ysifemma” taittanut mukisematta noin 23 000 kilometriä.

Omakohtainen vihreä siirtymä on päässyt hyvään alkuun. Putipuhtoisuutensa ja sataprosenttisen kotimaisuutensa lisäksi kaasukyytiä puoltaa edullisuus – suhteellisesti ottaen. Parinkympin kaasutankkauksella pääsee jo pitkälle ja sieltä takaisin.

”Suappi” siis nielee kilometrejä kaasulla siinä kuin bensiinilläkin eli ihan alkuperäisten odotusten mukaisesti. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia koettelemuksia.

Totuuden nimessä pitää mainita, jotta joitakin siirtymiä olen vuoden mittaan tehnyt myös sellaisilla ajokeilla, jotka polttavat ihan perinteiseen malliin joko bensaa tai dieseliä – säästeliäästi kylläkin. Valtiovalta lienee tankkausten ja moottorikäyttöisten kulkuneuvojen muun ylläpidon tuottamista veroeuroista kiitollinen.

Julkista rahaa vaativia suuria liikennehankkeita on Varsinais-Suomessa(kin) vireillä tai ainakin päättäjien päiväunissa. Veroeuroille, lainarahoille ja EU:n investointituille piisaa käyttöä ja ottajia.

Tunnin ja vartin junarataa pitäisi päästä suunnittelemaan kiireesti. Raision keskusta halutaan myllätä uusiksi vielä vikkelämmin. Lähijunatkin olisi hyvä saada puksuttelemaan, kunhan vain kyytien maksajia jostain löytyy. Niitä liikahduksia odotellessa tehdään saaristossa isohkoa siltaremonttia.

Saas nähdä, pääseekö ysitien leveäkaistatieosuuden nelikaistaistamista koskeva suunnitelma vanhenemaan jo toisen kerran. En menisi yllättymään, jos niin pääsisi käymään. Myönteisesti ottaen on sinänsä mahdollista, että tiesuunnitelmat vain kohenevat kierros toisensa jälkeen. Ehkä lopulta edetään tuumasta toimeen.

Näillä mennään. Katsotaan sitten, mihin ne milloinkin riittävät.

Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com