LIETO/Tarvasjoki. Sinikka Pietilä on ollut Tarvasjoen kirkkoalueen pappi marraskuusta lähtien. Tarvasjokelaisten aktiivisuus on tehnyt vaikutuksen.
–On tärkeää, että seurakunnassa kaikki tekevät asioita, ei vain pappi. Papilla on oma roolinsa seurakuntalaisten keskellä, mutta pappi ei olisi mitään ilman seurakuntalaisia, Pietilä tiivistää.
Vaikka Tarvasjoella on paljon ihmisiä, joille seurakunta on kuin toinen koti, kaikki eivät kotiin löydä.
–Haaveilen siitä, että hekin löytäisivät seurakuntaan. Tänne voi tulla juuri sellaisena kuin on. Kirkolla on kuitenkin pitkä historia arvostelijana ja sääntöjen asettajana eikä sellainen imago muutu hetkessä.
Yksi Pietilän haaveista on toteutumassa jo tulevana kesänä. Sekin Tarvasjoen aktiivisten vapaaehtoisten ansiosta.
–Ensi kesänä Tarvasjoen kirkon ovet ovat auki arkipäivisin juhannuksesta koulujen alkamiseen asti, todennäköisesti yhdeksästä kuuteen. On tärkeää, että kirkon ovet ovat auki. Tiloista tulee merkityksellisiä silloin kun niissä ollaan, Pietilä sanoo ja painottaa, ettei kirkko kuulu papille, vaan kaikille tarvasjokelaisille.
–Tuomiokirkko on monelle niin rakas paikka siksi, että sen ovet ovat aina auki.
Mahdollisuus päästä istumaan kirkon penkkiin omassa rauhassa on tärkeää siksikin, että ihmisiä on hyvin erilaisia. Yksi haluaa osallistua messuun yhdessä muiden kanssa, toinen olla kirkossa hiljaa itsekseen.
Liian eläväinen papiksi?
Sinikka Pietilä on vihitty papiksi Maskun kirkossa vuonna 2010. Ennen Liedon seurakuntaan tuloaan hän ehti työskennellä myös tuomiokirkkoseurakunnassa. Tie papiksi kulki enemmän tai vähemmän sattuman kautta.
–Olen uskovaisesta kodista ja toiminut jo nuorena rippikouluisosena ja käynyt seurakuntanuorissa. Lukion jälkeen pidin kolme välivuotta enkä oikein tiennyt, mihin ryhtyisin. Luin jopa vuoden matematiikkaa yliopistolla, mutta se ei ollut minua varten. Sitten innostuin teologiasta ja pääsin Åbo Akademihin opiskelemaan, mutta en osannut aluksi kuvitellakaan, että näin eläväisestä ihmisestä voisi tulla pappi, Pietilä naurahtaa.
Hän kertoo tienneensä jo muutaman päivän jälkeen, että teologinen tiedekunta on hänen paikkansa.
–Olen kielinörtti. Oli hienoa löytää ihmisiä, joiden kanssa saattoi keskustella pitkään ja hartaasti antiikin kreikan kauneimmasta verbimuodosta, Pietilä sanoo.
Työtä, jolla on merkitystä
Papin työssä Sinikka Pietilää kiehtoo sen merkityksellisyys.
–Päivä, jolloin on raskaat hautajaiset, voi olla todella rankka, mutta toisaalta silloin tietää tekevänsä jotakin merkityksellistä. Pappi voi itkeä yhdessä omaisten kanssa. Siinä vaiheessa kun mikään ei tunnu miltään, voi nämä hommat lopettaa, Pietilä sanoo.
Tunteen merkityksellisyydestä voi saada myös silloin, kun pääsee kertomaan ihmisille jotakin, mistä nämä hyötyvät.
–Jos ihmisen ja Jumalan välissä on jokin este, kuten jokin huono kokemus tai tiedon puute, on palkitsevaa jos siinä pääsee auttamaan.
Lempilauseensa Pietilä sanoo olevan ”Hyvää täällä yritetään.” Sen on sanonut Haagan seurakunnan kirkkoherra Heikki Nenonen.
–Lauseesta käy hyvin ilmi kirkon pyrkimys tarjota hyvää, mutta myös se, ettei kukaan aina onnistu, Pietilä sanoo.
Niitä, jotka empivät kirkon ovella, Pietilä kehottaa ainakin kurkkaamaan.