Sosiaalista mediaa syytetään siitä, että se on täynnä trollausta, vihapuhetta, valittamista, valheita, kiusaamista ja väkivaltaa. Niin se onkin, mutta on siellä muutakin. Kuten yksi naamakirjan lempiryhmistäni ”Airfryer vinkit ja ohjeet Suomi”.
Nimensä mukaisesti ryhmässä jaetaan vinkkejä, ohjeita ja reseptejä siitä, mitä keittiöiden uudessa muotivempeleessä Air Fryerissä eli ilmafriteerauskeittimessä oikein voikaan tehdä. Ryhmässä kaikki puhuvat pöhöttimestä. Lempinimi johtunee siitä, että kyseessähän on käytännössä pieni kiertoilmauuni. Ilma pitää saada jollain kiertämään ja siitähän tulee ääntä eli pöhötystä.
Ryhmästä saa hyviä vinkkejä, mutta riemastuttavinta on sen yltiöpositiivisuus. Kaikki ovat ylen tyytyväisiä pöhöttimiinsä ja kisaa käydään lähinnä siitä, kuka on heittänyt perinteiset uunit, liedet ja mikrot kauemmas mäkeen. Mikäs siinä, saahan sitä kivoista vempeleistä innostua. Joskus tosin menee vähän överiksi. Ryhmässä keskustellaan usein esimerkiksi siitä, miten pöhöttimessä valmistuu parhaat ”keitetyt” kananmunat. Aikaa tosin kuluu saman verran kuin keittäessäkin, mutta miksi keittää, kun voi pöhöttääkin.
Pöhöttimen suosio on helppo ymmärtää. Se helpottaa ja nopeuttaa ruuanlaittoa ja ainakin allekirjoittaneen umpinuukaa sielua ilahduttaa, että kyseessä on varsinkin uuniin verrattuna energiatehokas tapa laittaa ruokaa. Friteerauksen kanssa sillä on tosin aika vähän tekemistä, jos ei sitten halua uittaa ruokiaan öljyssä.
Homman juju on päin vastoin siinä, että vaikkapa kalan voi paistaa tykkänään ilman rasvaa ja hyvää tulee. Kannattaa kokeilla vaikka silakkapihvejä. Silakkaa pitäisi syödä muutenkin paljon enemmän, tuo mainio kiiltäväkylkinen kun päätyy jo edesmenneen Harri Holkerin harmiksi melkein kaikki rehuksi. Ja jos lohipalan onnistuu pöhöttimessä pilaamaan, suosittelen einesruokia.
Pöhötin on hyvä esimerkki siitä, miten ilmoille putkahtaa keksintöjä, jotka voivat muuttaa arkielämää paljonkin. Niiden tuloa ei voi ennustaa eikä varsinkaan estää. Teknologian arvaamattomuutta on pohdittu varsinkin tekoälyn kehittymisen myötä. On jopa esitetty sen kehittämisen keskeyttämistä. Turha toive. Joku kehittää sitä kuitenkin vaikka kuinka jotkut sopisivat, että otetaan aikalisä. Vaan eipä hätää, viiden vuoden päästä ollaan jo paljon viisaampia siitä, miten tekoäly muutti maailmaa. Todennäköisesti tämäkin viisastelu syntyy silloin tekoälyn avulla suit sait sukkelaan. Sitä paitsi maailman menoa katsoessa tulee väkisinkin mieleen, ettei ihmisten touhussa ole mitään älyä, niin onhan sitten ainakin tekoälyä.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi