AURA. Auran Aarteita perustaessaan Heidi Ahlgren halusi luoda lapsiperheitä palvelevan kohtaamispaikan Auran keskustaan.
– Tarkoituksenani oli kokeilla, onko kirpputorille kysyntää, yrittäjä muistelee.
Irtisanoutuminen vakituisesta työpaikasta, kangaskaupasta, tuntui tuolloin hurjalta. Ahlgren arvelee, että rohkeat ratkaisut olisivat jääneet toteutumatta ilman puolison antamaa tukea ja kannustusta.
Ensimmäisinä vuosina kirpputorin tarjoama toimeentulo oli niukkaa, mutta nyt se on jo järkeenkäypää.
– Sen verran yrityksestä tulee rahaa, että saan maksettua laskuni ja lasteni harrastukset. Enempää en tarvitse, Ahlgren toteaa.
Pitää olla puhdasta ja ehjää
Kirpputoreja syntyi 90-luvun laman aikana Suomeen kuin sieniä sateella, mutta viime vuosina kehitys on ollut päinvastaista. Ahlgrenille on muodostunut selkeä kuva siitä, minkälaiset kirpputorit porskuttavat.
– Myytävän tavaran tulee olla puhdasta ja ehjää. Etenkin merkkivaatteille on kova kysyntä, Ahlgren selittää.
Lisäksi tuotteiden täytyy kiertää. Sellainen kirpputori ei anna hyvää vaikutelmaa, jossa samat tavarat makaavat kuukaudesta toiseen.
Ahlgren on asioinut kirpputoreilla nuoruusvuosista saakka ja tapa on periytynyt hänen lapsilleen.
– Olen neuvonut, että kirpputoreilta saa samalla rahalla paljon enemmän verrattuna kauppakeskuksiin.
Itseään Ahlgren kuvailee siinä mielessä tyypilliseksi kirppariasiakkaaksi, että hänen tekee mieli ostaa, jos halvalla saa. Ainakin lomareissuilla ostohaluja rajoittaa kulkupelinä olevan moottoripyörän rajallinen tavaratila.
Yhden ongelma on toisen aarre
Viimeksi Ahlgren oli vetämässä ostohousuja jalkaan, kun Auran Aarteisiin tuotiin 1800-luvun piano. Soittopelille löytyi uusi omistaja ennen kuin yrittäjä ehti hieromaan kauppaa.
Vanha piano on Ahlgrenin mukaan esimerkki tavarasta, joka on yhdelle ongelma ja toiselle aarre. Hänen mielestään mitään ei kannata kuljettaa suoraa päätä kaatopaikalle.
Kirpputorinsa eriskummallisimpien esineiden ykköseksi Ahlgren mainitsee vanhat tekohampaat.
– Ne löysivät ostajan yllättävän helposti. Asiakas kertoi käyttävänsä niitä rekvisiittana.
Vaikeimpia myytäviä ovat tietosanakirjat. Ahlgren kannustaa miettimään, voiko tarpeettomasta kirjasarjasta askarrella jotakin – vaikka kortteja tai huonekaluja.
Massiivipuiset huonekalut vaihtavat kirpputorilla omistajaa sangen helposti, mutta lastulevystä valmistetut mööpelit eivät tahdo kiertää.
Haaveena rekrytointi
Mennäänpä yrittäjyyteen, mikä on ollut parasta ja mikä ei ole ollut niin kivaa?
– Parasta ovat mukavat asiakkaat, joita on riittänyt päivästä toiseen. Ikävintä ovat näpistykset. Onneksi näpistely tuntuu olevan Aurassa vähäisempää kuin monien kaupunkien kirpputoreilla, Ahlgren vastaa.
Asiakaskuntaa Auran Aarteet kerää ympäri Turun seutua ja kauempaakin. Myyjät suosivat niin sanottua täyden palvelun pakettia.
– Sen puitteissa saa tuoda neljä suurta kassillista myyntikelpoista tavaraa. Hinnoittelen ne ja laitan kolmeksi viikoksi hyllyyn. Lopuksi tilitän myynnit ja pakkaan jäljelle jääneet tavarat kasseihin. Myynnistä otan 50 prosentin provision ja lisäksi on 15 euron perusmaksu, Ahlgren kertoo.
Tällaisen palvelupaketin suosio on niin suurta, että vapaita myyntipaikkoja on vasta syksyllä. Ruuhkaa helpottaakseen Ahlgren haaveilee rekrytoivansa ennen pitkää osa-aikaisen työntekijän. Työvoiman palkkaaminen on yksinyrittäjälle iso askel, melkein yhtä suuri kuin yrityksen perustaminen vuosikymmen sitten.
Auran Aarteiden synttäriviikon ohjelmassa on perjantaina Lounais-Suomen Bernit -koirayhdistyksen vierailu. Lauantaina on tarjolla Auran yhtenäiskoulun 8 a -luokan arpoja, ilmapalloja ja jäätelöä. Sunnuntaina ammattijärjestäjät kertovat vinkkejä arjen kaaoksen hallintaan.
Kuka?
Heidi Ahlgren
43-vuotias.
Perheeseen kuuluu puoliso ja kolme lasta.
Kotoisin Raisiosta.
Asuu Aurassa.
Auran Aarteet -kirpputorin yrittäjä.
On Auran Yrittäjien hallituksessa.
Harrastaa pihanhoitoa sekä moottoripyöräilyä.
