Runoilun kipinä syttyi jo pikkukoululaisena – Esikoisteos Musta toteutti yhden Essi Seppälän haaveista

0
Hevosten parissa ja valokuvaajana työskentelevä Essi Seppälä toteutti haaveensa ja kokosi kirjoittamistaan runoista kirjan. Kuvassa myös Seppälän entinen kilparatsu Verna.

LIETO/Tarvasjoki. Jo pienenä koululaisena kirjoittamisen kipinän saanut tarvasjokelainen Essi Seppälä toteutti yhden haaveistaan laittamalla vuosien varrella pöytälaatikoihin kertyneitä runoja yksien kansien väliin. Kirjaan painettavien runojen valinta ei ollut helppo tehtävä, vaan siinä vierähti Seppälän mukaan pari vuotta. Toukokuun alussa Salossa pidetty yhteisvalokuvanäyttely pisti lopulta kirjan viimeistelyyn vauhtia. Seppälä arvioi, ettei Musta nimeä kantava runo- ja kuvakirja olisi vieläkään ilmestynyt ilman Pekka Innasen kanssa pidettyä näyttelyä, jossa kirjaa oli myynnissä.

Musta on kunnianosoitus Juice Leskisen lyriikalle, laululyriikoihin ja Eino Leinon runoihin viehtynyt Seppälä kertoo esikoisteoksensa nimestä.

Kirjaan valikoitui runoja pidemmältä aikaväliltä.

–Osa on sellaisiakin, joista en enää tunnista itseäni, Seppälä sanoo ja toteaa yhteneväisen teoksen kokoamisen olevan vaikeaa.

–Iso kiitos Kotirannan Arjalle, joka oikoluki teoksen ja kannusti sen tekemään, hän kiittelee.

Oman unelman toteuttaminen on Seppälälle ilonaihe, mutta toisaalta hän kertoo kokeneensa tyhjyyttä siinä vaiheessa, kun kirja lähti kustantajalle.

–Tuntui, kuin olisi raskaammankin työn tehnyt ja kaikki voimat lähteneet.

SEPPÄLÄLLE runojen kirjoittaminen on väline purkaa ja käsitellä tunteita. Runoja syntyy hänen mukaansa esimerkiksi yön pimeinä hetkinä.

–Ne ovat pieniä hetkiä, joissa runo syntyessään pitää heti kirjoittaa tai sanella ylös, Seppälä kuvaa.

Loppusointuja tärkeämpää hänelle on ajatusten herättäminen, tarina ja rytmi. Runouden raamit tuntuvat hänestä vapaammilta, kun kirjoittamistaan ei sido runomittoihin tai esikuviin.

–Nuorempana pidin myös päiväkirjaa, mikä oli tärkeää keskustelua itseni kanssa, Seppälä sanoo ja kertoo kirjoittamisen innon periytyneen äidiltä ja isoäidiltä.

Seppälän isoäiti kirjoitti muun muassa Kurkijokelaiseen ja Seppälästä onkin hauskaa, että myös hänen lukiolaisena kirjoittamansa artikkeli on julkaistu samassa lehdessä.

Runojen lisäksi Musta sisältää Seppälän vuosien varrella ottamia valokuvia.

–Olen yrittänyt valita kuvia, jotka tukisivat runoja.

Runot ja kuvat toimivat hänen mukaansa silloin hyvin keskenään, kun niihin saa samaa rytmiä ja tunnelmaa.

Seppälä on aiemmin työskennellyt lehtikuvaajana. Vaikka vuodet lehdessä olivat hienoja, hänestä oli sydäntä riipaisevaa suunnitella ja ottaa kuvia, joita katsottaisiin ehkä kerran ja sen jälkeen poltettaisiin takassa. Hän halusikin antaa kuvillaan enemmän ihmisille ja vaihtoi lehtikuvaajan työt yrittäjyyteen asiakaskuvausten, hevoshieronnan ja akupunktion parissa.

Kuvaamista Seppälä tekee myös harrastukseksi. Ehtiessään hän lähtee mielellään kameran kanssa luontoon kuvaamaan yksityiskohtia tai tutkimaan valoja ja varjoja.

–Valokuvauksen kautta tulee helpommin kuvattua kauneutta, runous on syvällisempää, Seppälä miettii.


Essi Seppälän Musta-kirjaa voi ostaa muun muassa Seppälältä itseltään tai Liedosta Q-kirjakaupasta. Kirjaa voi myös lainata Vaski-kirjastoista ja Marttilan kirjastosta.


RUNO

Tyyni usva pellon laidalla
mieli sakeana
kyynel pyyhkii kasvoja
kostea ruoho viilentää jalkoja.
Keltainen vilja hohtaa kultaa
kurjen laulu kaikuu korvissa
kiitollisuus tuntuu rinnassa
tässä on hyvä olla.

Essi Seppälä