Euroopanmajava on levittäytymässä myös Auranmaalle

0
Majava ei helposti ihmiselle näyttäydy, mutta syönnökset paljastavat jyrsijän liikkuvan Niinijoella Mellilässä.

LOIMAA/Mellilä, PÖYTYÄ/Riihikoski. Aikanaan Suomessa sukupuuttoon metsästetyn euroopanmajavan kanta on ollut vähitellen elpymässä, mikä alkaa näkyä Auranmaallakin. Majavat touhuavat jo Mellilässä Niinijoessa ja viime kesänä tehtiin ensimmäinen majavahavainto Riihikoskella Kaulajoessa.

Luonnonvarakeskuksen tietojen mukaan euroopanmajava oli vuonna 2 020 levittäytynyt Satakuntaan, Pirkanmaan länsiosiin sekä Pohjanmaan maakunnassa Kristiinankaupungin korkeudelle ja Etelä-Pohjanmaan lounaisosiin. Sieltä euroopanmajava on nyt metsästäjien mukaan levittäytymässä kovaa vauhtia etelämmäs. Varsinais-Suomessa majavan pyyntilupia on kuitenkin toistaiseksi myönnetty vain Loimaalle, jonka suunnalta Riihikoskellekin tulleet majavat todennäköisesti ovat peräisin.

Loimaan majavakanta on Niinijoen Metsästäjien Ari Savolaisen mukaan suhteellisen reilu. Viime jahtikaudella Loimaalle myönnettiin neljä pyyntilupaa, jotka kaikki tulivat Savolaisen mukaan käytetyksi. Yksi luvista käytettiin Mellilässä. Tulevalle jahtikaudelle lupia on haettu seitsemän. Riistakeskuksen riistasuunnittelija Lasse Heimo arvioi, että pyynti voi tulevalla kaudella jatkua vähintään entiseen malliin. Luvat myönnettäneen ennen juhannusta.

–Tiedossamme olevan havainto- ynnä muun tiedon perusteella kanta on vahvassa kasvussa ja vahvasti leviämässä etelään päin, Heimo sanoo.

Savolaisen mukaan majavat liikkuvat Loimaalla laajalla alueella. Hän huomauttaa majavien pysyttelevän sen verran piilossa, ettei niiden läsnäoloa kovin helposti huomaa.

–Majava on erikoisen tarkka eläin. Tyynellä säällä sitä ei varmasti pääse näkemään, Savolainen toteaa.

Jälkiä majava tosin luontoon jättää ja Mellilässäkään Niinijoen varressa olevaa majavien ”työmaata” ei voi olla huomaamatta.

KAULAJOELLA liikkuneet majavat on myös todettu euroopanmajaviksi. Pöytyän seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Hannu Aaltosen mukaan lisää havaintoja ei tämän jälkeen ole tehty. Hänkin pitää kuitenkin selvänä, että majavakanta on leviämässä.

–Metsästettäväksi asti majavia ei vielä Pöytyällä ole, Lasse Heimo sanoo.

Syksyllä 2020 tehdyn valtakunnallisen majavalaskennan mukaan euroopanmajavia arvioitiin olevan 3700–5000 yksilöä, mikä on 11–12 prosenttia enemmän kuin vuoden 2017 laskennassa.Kanadanmajavakannan kooksi puolestaan arvioitiin 10 000–19 000 yksilöä. Kanadanmajavat ovat levittäytyneet pääosiin Itä-Suomeen. Kantojen kokoa arvioidaan kolmen vuoden välein, joten tänä vuonna saataneen uudet luvut.

Heimon mukaan myös kanadanmajavista on tehty havaintoja Perniöstä, suhteellisen läheltä Auranmaata, mitä hän pitää omituisena.

–Lähin kanadanmajavapopulaatio on 200 kilometrin päässä, hän toteaa.

Kanadanmajavakannan leviämistä pidetään ongelmallisena, sillä kanadanmajavan on todettu vievän elintilaa euroopanmajavalta. Euroopanmajava kuuluu Suomen alkuperäislajistoon toisin kuin kanadanmajava. Kun majavia alettiin uudelleen istuttaa Suomeen, tänne tuotiin kumpiakin. Tuolloin ei vielä tiedetty, että euroopan- ja kanadanmajava ovat eri lajia.


Euroopanmajava (Castor fiber)

Majava on maan suurin jyrsijä. Se voi kasvaa lähes metrin mittaiseksi ja painaa jopa 33 kiloa.

Majava on yksiavioinen. Sen poikaset syntyvät pääosin keväällä, mutta joskus tiinehtyminen voi siirtyä ja poikaset syntyä vasta syksyllä. Poikueen koko on 1–8 poikasta.

Majava käyttää ravinnokseen vesikasveja sekä haavan ja koivun kuorta, versoja ja lehtiä. Ravinnoksi kelpaavat myös muut lehtipuut ja pensaat, joskus männyn kuori.

Euroopanmajava metsästettiin Suomessa sukupuuttoon 1800-luvulla. Majava oli himoittu saalis turkin, lihan ja hausteaineen takia. Hauste on majavan anaalirauhasista saatava erite, jota käytettiin lääkeaineena.

Laji istutettiin uudelleen Suomeen 1930-luvulla. Tuolloin Suomeen tuotiin myös kanadanmajavia.

Euroopanmajava luokitellaan edelleen Suomessa silmälläpidettäväksi lajiksi. Sitä voidaan metsästään vain rajoitetuilla pyyntialueilla.

Euroopanmajavan erottaminen kanadanmajavasta on hankalaa, sillä näillä kahdella lajilla on ulkoisia eroja lähinnä hännän mitoissa ja muodossa. Erottaminen tehdäänkin lastu- ja DNA-näytteiden avulla. Lastuja saadaan majavien syömistä puista.