PÖYTYÄ/Uusikartano. Yläneen Uudessakartanossa asuva Tauno Lehtilä kannustaa tekemään kesän ensimmäiset vihdat juhannuksen tienoilla, jolloin rauduskoivujen lehdet ovat kyllin vahvoja. Tärkeää on myös muistaa pyytää vihtaoksien keräämiseen lupa maanomistajalta.
Vihtapuuhaan ryhtyessään Lehtilällä on tapana tehdä ensin side ja vasta sitten hän rupeaa valitsemaan vihdaksia. Sideoksan etsintä on usein koko urakan vaikein vaihe, sillä oksan tulee olla mahdollisimman pitkä ja taipuisa, eikä siinä saisi olla lujuutta heikentäviä oksanhaaroja. Kestävimpien siteiden väitetään syntyvän hieskoivusta.
Sideoksan löydyttyä Lehtilä kuorii siitä ainakin kaksi kolmasosaa ja jättää toiseen päähän kuoren sekä lehdet.
– Kuorittua oksan osaa kierretään yleensä sormilla. Näin puun syyt irtoavat toisistaan ja oksasta tulee taipuisampi, Lehtilä selittää.
Tämän kerrottuaan hän esittelee porakonekikkansa.
– Kuorittu oksan pää kiinnitetään porakoneen istukkaan, otetaan kädellä kiinni oksan toisesta päästä ja sitten painetaan varovasti porakoneen liipaisinta, Lehtilä neuvoo.
Kun sideoksa on saatu kierrettyä, se voidaan jättää hetkeksi lepäämään.
Pitkät vihdakset keskelle
Vihdasoksia valittaessa Tauno Lehtilä kehottaa kokoamaan sellaisen kimpun, joka on saunojan itsensä mieleen.
Lehtiä tarvitaan riittävästi ja oksien tulee taipua sopivasti. Juurikaan yli kolmen millimetrin paksuisia oksia Lehtilä ei vihtaan valitse.
Vihdaksia asetellessaan hän yrittää saada aikaan pallomaisen muodon – keskelle tulee pidempiä oksia ja reunoille lyhyempiä. Kädensijan kohdalta Lehtilä kuorii oksat puukolla.
Kun koossa on viimein kelpo kimppu, seuraa sitomisen aika. Tottumaton voi turvautua vaikka naruun tai peräti kumilenkkeihin, muttei perinteisen siteen väkertäminen vaikeaa ole, kunhan on pari kertaa harjoitellut.
Kaiken kukkuraksi oksasta tehty side kestää hyvin ajan hammasta, jos vihdan vaikka kuivaa ja ottaa käyttöön vasta joulusaunassa.
Lopuksi tehdään lenkki
Sitomisen aluksi Tauno Lehtilä työntää sideoksan yläkautta vihdaskimpun keskelle ja pujottaa kuoritun osan ulos kädensijan yläpäästä, kiertää sen puolitoista kierrosta kädensijan ympäri, kiristää, taittaa siteen kohti kädensijan alapäätä, kiertää sen jälleen puolitoista kierrosta ympäri, nyt tosin vastakkaiseen suuntaan ja kiristää taas. Lopuksi side taitetaan alaspäin.
On hyvä, jos sideoksasta on tässä vaiheessa jäljellä 20–30 senttiä ripustuslenkin valmistamiseksi.
– Sideoksan pää vuollaan teräväksi ja viimeisenä työvaiheena se työnnetään syvälle kädensijan sisään. Samalla kädensijan päähän muodostuu lenkki, Lehtilä opastaa.
Halutessaan kädensijan pään voi pyöristää tai tasata puukolla tyylikkääksi.
Ennen käyttöönottoa Lehtilällä on tapana liottaa vihtaa parisenkymmentä minuuttia lämpimässä vedessä.
Vihta / vasta
* Parhaat vihdat syntyvät nuorehkojen rauduskoivujen oksista.
* Sekaan voi panna hieskoivujen oksia lisäämään tuoksua.
* Talvea varten säilöttävät vihdat kannattaa tehdä loppukesällä.
* Koivunlehdissä on samponiineja, jotka toimivat mietona saippuana.
* Vihtominen irrottaa kuolleita ihosoluja, vilkastuttaa pintaverenkiertoa ja vilkastuttaa aineenvaihduntaa.
* Vihtoja on tehty myös lehmuksesta, mustaherukasta, pihlajasta, suopursusta ja tammesta.
* Sopivasti haudutettua nokkosvihtaa on suositeltu nivelkipujen hoitoon.
Kuuleman mukaan myös katajavihtaa voi käyttää, kunhan haudutusaika on vähintään tunti.
