MARTTILA. –Mukava, opettavainen ajanjakso. On ollut nousuja ja laskuja, mutta hyvät fiilikset on, että lähdin lukioon, huomenna valkolakin päähänsä painava Veeti Mäntylä sanoo lukiotaipaleesta.
Biologian, kemian, pitkän matematiikan, yhteiskuntaopin, äidinkielen ja englannin kirjoittanut Mäntylä sanoo olleensa opiskelijana ja oppijana keskiverto.
–Olen yrittänyt tehdä parhaani ja pärjätä niin hyvin kuin pystyn, hän toteaa tyytyväisenä kirjoituksissa saamiinsa arvosanoihin.
Tyytyväinen voi ollakin, sillä lukiotodistuksella irtosi paikka diplomi-insinöörin opintoihin. Opintoalana Mäntylällä tulee olemaan lääketieteellinen tekniikka ja terveysteknologia.
–Lapsuuden haaveeni oli eläinlääkärin ammatti ja pääsykokeissa kävinkin, mutta ehkä eläinlääketieteellinen ei loppujen lopuksi olekaan minun paikkani, heinäkuussa armeijaan ja sen jälkeen opiskelemaan suuntaava nuorimies miettii.
Lukion kohokohtia ovat Mäntylän mukaan olleet wanhojen tanssit, penkkarit ja matkakurssi sekä hauskat jutut kavereiden kanssa. Murhetta matkan varrelle ovat tuoneet vaikeat hetket oppimisen ja motivaation kanssa.
–Kielet ovat olleet minulle vaikeita ja välillä on tuntunut, ettei tästä tule mitään. Kielten kanssa on tarvinnut tsempata extrapaljon.
Mäntylän ikäluokka lukeutuu nuoriin, joiden toisen asteen opinnot ovat kärsineet koronapandemiasta. Mäntylän ja hänen ikätovereidensa opintoihin korona vaikutti erityisesti lukion ensimmäisenä vuonna, jolloin oli paljon etäkoulua. Mäntylä sanoo etäkoulun olleen opettavainen kokemus.
–Täytyi opetella siihen, että opiskella voi kotonakin, ja joutui itse työntämään itseä eteenpäin.
Mäntylän kohdalle osui vielä juuri ennen syksyn kirjoituksia henkilökohtainen menetys, kun hänen isänsä kuoli äkillisesti. Mäntylä kuitenkin selviytyi kirjoituksista tilanteeseen nähden hyvin. Siinä saattoi auttaa tuoreesta ylioppilaasta henkivä valoisa elämänasenne sekä avoimuus ja sosiaalisuus.
Lukioaikana Mäntylän sosiaalisuus on vienyt hänet muun muassa oppilaskunnan hallitukseen ja tutoriksi. Vaikka oppilaskunnan hallituksessa olikin Mäntylän mukaan mukava päästä tekemään päätöksiä, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen hän ei koe intohimoa. Vaikuttamista tärkeämpänä ja itselleen sopivampana hän pitää yhteisen tekemisen suunnittelemista. Tutor-hommaankin oli hänen mukaansa mukava lähteä uusia ihmisiä tapaamaan ja uusien oppilaiden opinpolun alkua helpottamaan.
Lukion ohella Mäntylän elämässä on kulkenut vanhemmilta verenperintönä tullut hevosharrastus. Lukion viimeisenä vuonna poniravit saivat jäädä, sillä sekä ohjastaja että ponit ”eläköityivät”. Ponit ja hevoset eivät kuitenkin jääneet, sillä kotona on useampi hoidettavana. Mäntylä haaveilee, että tulevaisuudessa hänellä olisi oma pieni harrasteravitalli.
–Ei hevosista pääse eroon. Jokainen on oma yksilönsä ja niiden kanssa toimiminen on hienoa, hän tuumaa.