Suomi, ruotsi, Hollanti, Puola ja Italia ovat vastustaneet asetusta. Se ei ole ihme, sillä koko ajatus on todellisuudella täysin vieras ja taloudellisesti tuhoisan epärealistinen. Laskelmat ovat epävarmoja, mutta komissionkin mukaan asetus maksaisi Suomelle noin miljardin.
Se että asetusta yleensä valmistellaan ja monet sitä jopa Suomessakin kannattavat, kertoo miten pitkälle luonnosta vieraantuminen on edennyt.
Yksinkertaistaen kyse on siitä, että osa ympäristöstä pyritään palauttamaan 1950–luvun tilanteeseen. Jo koko aikaraja on täysin keinotekoinen eikä ota esimerkiksi huomioon sitä, että Euroopan maat olivat 1950–luvulla hyvin erilaisessa tilanteessa. Esimerkiksi Suomi oli silloin vasta nousemassa teollisuusvaltioksi.
Esko Valtaoja on todennut osuvasti, että ihminen on ehkä siksi niin pihalla maailman olemuksesta, koska ei ymmärrä mitä aika on. Ainakaan EU:ssa ei selvästikään ymmärretä sitä, että kerran eletty on ajaksi menetetty.
Luontoa ei voi eikä pidä ennallistaa. Luontoa pitää suojella järkevästi ja kunnioittaa. Luonnonvaroja pitää käyttää järkevästi. Tämä kyllä tiedetään ja tunnustetaan Auranmaan tapaisilla maaseutualueilla, mutta EU:n kivikortteleissa on selvästi päässyt unohtumaan se, mikä on järkevää ja mahdollista.