Kirja pyörittelee monestakin kulmasta sitä, millaista on olla mies tässä maailmassa ja millainen maailma on – ei mitään ihan pieniä teemoja siis. Tekstistä huokuu syvä viisaus, mutta myös rakkaus elämää kohtaan, unohtamatta nöyryyttä elämän arvoituksen edessä. Itkonenkin näyttää tunnustavan sen, että vaikka kaikenlaista viisasta keksisikin sanoa, ihminen on loppujen lopuksi ymmällään. Ainakin jos on itselleen rehellinen.
Kyseisen kirjan jälkeen olen lukenut monta muutakin Itkosen romaania. Tyyli on hyvin tunnistettava. Hesarin kaikkitietävä kriitikko ehti jo ”Palatkaa perhoset” -romaanin ilmestyttyä valitella, että jotain uuttakin voisi keksiä. No, Hesarihan alkaa olla niin omissa maailmoissaan, että jos kyseisen lehden besserwisser jonkin haukkuu, todennäköisesti kyseessä on muualla Suomessa hyvin mielenkiintoiselta tuntuva taide-elämys.
Mutta ei Itkosen romaaneista sen enempää tässä yhteydessä. Tarkkaavaisemmat ovat ehkä huomanneetkin, että tässä lehdessä on satunnaisesti vinkkejä kirjoista, joita toimitus on lukenut. Ajatuksena on innostaa ihmisiä hienon asian äärelle – lukemaan.
Suomalaisia on pidetty pitkään lukevana kansana, mutta se ei pidä enää paikkansa. Olemme hyvää vauhtia hiipumassa tiktokvideokansaksi, joka metsästää alati seuraavaa dopamiiniryöppyä uudesta kissavideosta – jos nyt otetaan esimerkki sieltä viattomimmasta päästä.
Romaanin lukeminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Keskittyminen taas on yhä sirpaloituneemmassa maailmassa vaikeaa. Sitä vai kuitenkin harjoitella. Vaikkapa ottamalla kirjan käteen, laittamalla puhelimen hiljaiselle ja lupaamalla itselle, että ainakaan seuraavaan tuntiin en käpälöi luuria. Pian saattaakin huomata, että kirjaan keskittyminen on rentouttava, vapauttava elämys. Ennen kaikkea se on elämys. Kirjan henkilöt elävät, mutta jokaisella lukijalla eri tavoin.
Hurjimmat ovat pitäneet koko lukutaitoa lyhyenä välivaiheena ihmisen historiassa, joka sietääkin kadota. Muun muassa ajatusten Kroopinoja Mikael Junger on sitä mieltä, ettei lukemisen hiipumisesta tarvitse olla huolissaan. Se että Junger on jostakin jotakin mieltä on tae siitä, että asia on tismalleen päinvastoin. Jungerhan on saanut Summerhill-tyylisen vapaan kasvatuksen ja sen kyllä huomaa. Kaveri elää ihan omassa haavemaailmassaan. Mutta meille, jotka elämämme tässä maailmassa, suosittelen hyvien romaanien lukemista. Esimerkiksi Juha Itkosen kirjoja.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi