PÖYTYÄ / Yläne. Teija Sainio aloittaa työpäivänsä Yläneen Grillillä tekemällä sämpylät, minkä jälkeen on vuorossa salaattien, jälkiruokien sekä itse lounaan laittaminen. Ei Teijalla kokin koulutusta ole, mutta hän on kotoisin 12-lapsisesta perheestä ja ruokaa hän on tehnyt 6-vuotiaasta saakka.
Vielä pari vuotta sitten Teija oli sitä mieltä, ettei hänen valmistamaansa murkinaa voi tarjota kellekään. Syy ei todellakaan ollut ruoanlaittotaidoissa vaan mielessä ja itsetunnossa. Ne olivat menneet heikkoon kuntoon elämänkolhujen myötä.
Yläneelle Teija muutti perheineen reilu 10 vuotta sitten. Se kun oli puolisolle rakasta synnyinseutua hänelle tuttuine ihmisineen.
– Minä en tuntenut Yläneeltä ketään, sulkeuduin neljän seinän sisään ja masennuin entistä pahemmin, Teija kertoo.
Olut ruokki oravanpyörää
Teijan mieliala heikkeni esikoisen syntymän jälkeen. Synnytyksen jälkeinen masennus hellittää yleensä melko nopeasti, mutta Teijaa se piti otteessaan. Vuoden päästä perheeseen syntyi toinen lapsi.
Haastetta vauva-arkeen toi puolison työ rekkakuskina. Mies oli viikot reissussa ja viikonloppuisin hänen oli levättävä selvitäkseen seuraavasta työrupeamasta. Teija koki jäävänsä lasten kansa yksin ja uupuvansa työkuorman alla.
Hän halusi olla täydellinen äiti, mutta koki sen mahdottomaksi päämääräksi. Esimerkiksi niinkin pieni asia kuin einesruoan ostaminen aiheutti piston sydämeen.
Lähipiiri kävi auttelemassa, mutta Teijan mieli oli lukossa eikä se halunnut hyväksyä apua. Nuori äiti pysyi kotona, istui ja kutoi villasukkia. Hiljalleen hänelle alkoi maistua olut ja sitä kului aina vaan enemmän.
– Koko ajan piti olla avonainen tölkki pöydän kulmalla. Juominen oli tasaista tissuttelua. Masennuin, join ja juominen pahensi masennusta, Teija kertoo.
Vaikeimpina aikoina hän ei jaksanut laittaa lainkaan ruokaa eikä käydä pesulla.
Viereltä lähti kaksi tärkeää
Teijan elämäntilanne muuttui entistä vaikeammaksi, kun hänen puolisonsa menehtyi kesken yöunien joulukuussa 2019.
Mies sairasti tietämättään useampaakin sydänsairautta. Eikä auttanut, vaikka raskas rekkamiehen elämä oli jäänyt kuljetusyrityksen konkurssin myötä taakse. Sen jälkeen mies oli saanut töitä kiinteistönhoitajana.
Perheen lapset olivat kuolemantapauksen sattuessa pieniä. Talon täyttyminen pelastuslaitoksen työntekijöistä ja siinä samalla tapahtunut isän poismeno oli heillekin rankka kokemus.
Pahimmista shokkituntemuksista toivuttuaan Teija päätti ryhtyä hoitamaan itseään, perheen taloutta ja ottamaan vastuuta.
Seuraavana kesänä Teija sai yllättäen apua lapsuuskaveriltaan ja tulevalta miesystävältään, joka tarjoutui auttamaan keskeneräisissä remontti- ja pihatöissä sekä kaikessa muussa. Hänen intonsa tarttui Teijaankin, mikä taas antoi voimia kestää seuraava koettelemus; syöpä vei Teijan äidin 2021.
Vointi parani työpäivän pidetessä
Valoa Sainion perheen elämään toi ilmoitus, jossa Yläneen Grilli haki kahvilatyöntekijää. Paikka näytti Teijasta unelmiensa täyttymykseltä. Työhön pääseminen tuntui kuitenkin ylitsepääsemättömältä – olihan viimeisestä työrupeamasta kulunut jo 15 vuotta.
Kun Teija kutsuttiin työhaastatteluun, hän kertoi tilanteestaan ja Kelan mahdollistamasta kuntoutuksesta, jonka turvin hän olisi ensimmäiset puoli vuotta ilmaista työvoimaa.
– En ollut likikään työkykyinen ja siksi sain tuekseni Live-säätiön. Kun säätiön pyörittämä TEAK-kuntoutus käynnistyi ja aloitin Yläneen Grillillä, säätiöstä kävi ohjaaja katsomassa, että minulla on kaikki hyvin.
Työllistymistä edistävän ammatillisen kuntoutuksen, TEAK:in, tavoitteena on siirtää kuntoutettava henkilö työelämään tai opiskelemaan sekä löytää hänelle sopiva ammatti tai työtehtävä. Teija oli TEAK:in kannalta helppo tapaus, sillä hän oli hankkinut harjoittelupaikkansa itse.
Ohjaajansa kanssa Teija sopi tavoitteista. Hiljalleen työpäivää pidennettiin ja Teija huomasi vointinsa paranevan. Työpäivien jälkeen hänellä oli enemmän energiaa kuin aikoihin.
Pikkuisen Teijaa mietitytti paniikkihäiriö, joka oli vaivannut nuorempana. Paniikkihäiriökohtauksia oli tullut, kun hän oli ollut yksinään vastuussa vaativissa tilanteissa. Nyt lääkitys auttaa pitämään kohtaukset poissa ja siihen auttaa myös työpaikan ilmapiiri.
– Täällä huomioidaan kaikki ja me muistamme antaa toisillemme kiitosta, Teija kiteyttää.
Yläneellä on mukavaa porukkaa
Miltä elämä nyt tuntuu, vieläkö kudot sukkia?
– En kudo. Annoin kaikki sukkalangat mammalleni ja niitä oli paljon, Teija naurahtaa.
Kudonnan sijaan kotityöt, kuten ruoanlaitto lapsille tuottaa iloa. Asiakaspalvelutyössä Teija on huomannut, kuinka paljon ystävällisiä ihmisiä Yläneellä onkaan. Enää hän ei halua sulkeutua kotiin, vaan nauttii olostaan työkavereiden ja kyläläisten parissa.
Myös oluelle Teija osaa sanoa kiitos ei. Vieroitus onnistui siten, että kahteen kuukauteen hän ei käynyt kaupassa, jottei olisi ostanut olutta. Sen sijaan hän nauttii hiilihapotettua lähdevettä ja piimää.
Yläneen Grillillä Teija on työskennellyt noin kaksi vuotta ja mielellään hän jatkaisi samassa paikassa eläkeikään saakka. Ihmisten kohtaamisesta syntyy joka päivä elämäniloa, jota on Teijan mukaan vaikea pukea sanoiksi.
Kuka?
Teija Sainio
47-vuotias
Asuu Yläneellä
Työskentelee Yläneen Grillillä
Perheeseen kuuluu kaksi lasta ja kissa
Harrastaa ruoanlaittoa