AURANMAA. Susien liikkeitä on kesän ja syksyn aikana seurattu mediassa tarkkaan muun muassa Salossa sattuneiden isojen susivahinkojen vuoksi. Viimeisimmät uutiset saatiin syyskuussa, kun susi lähestyi koulutaksia odottanutta lasta Loimaan Alastarolla.
–Kesä ja syksy 2023 on ollut susitapahtumarikas. On ollut isohkoja lammasvahinkoja ja myös ihmisiä pelkäämättömiä susia ehkä enemmän kuin vuosiin. Mutta toisaalta susia ei ole koskaan ollut näin paljon, Suomen riistakeskuksen Varsinais-Suomen vs. riistapäällikkö Jörgen Hermansson toteaa.
Auranmaa on tänä vuonna toistaiseksi säästynyt isommilta susivahingoilta. Yläneeltä on syksyltä tiedossa kaksi susivahinkoa, joissa toisessa meni yksi vasikka ja toisessa yksi lammas.
VARMISTETTUJA susihavaintoja on Auranmaan alueella tehty viimeisen kahden kuukauden aikana kuutisenkymmentä. Eniten havaintoja on tehty Yläneen ja Marttilan suunnalla, mutta vain Kyrössä havaintoja ei ole kirjattu lainkaan. Tiedot perustuvat Luonnonvarakeskuksen (Luke) Tassu-suurpetohavaintojärjestelmän merkinnöistä ja DNA-tuloksista koostamaan luonnonvaratiedon karttaan.
–Petoyhdyshenkilöiden aktiivisuus vaikuttaa Luken havaintomääriin, joten Luken ilmoittamat havainnot eivät ole koko totuus, Pöytyän seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Hannu Aalto huomauttaa.
Tarvasjoen ja Marttilan tilanteen tuntevan petoyhdyshenkilö Pekka Tetri on puolestaan todennut, ettei susihavainnoista enää ilmoiteta yhtä herkästi kuin aiemmin tai että ilmoitukset tehdään vasta siinä vaiheessa, kun niiden varmentaminen on jo vaikeaa.
–Ihmisillä ei enää ole intoa ilmoittaa, kun susi on jo niin ”tavallinen”, Tetri arvioi muistuttaen ilmoitusten tekemisen tärkeydestä.
–Päätöksenteko perustuu varmennettuihin havaintoihin.
Valtaosa viime aikoina tehdyistä havainnoista koskee yksittäisiä kulkureita. Susilaumoista on viimeisen neljän kuukauden ajalta 13 varmistettua merkintää, joista kuusi Yläneeltä, kolme Koskelta ja neljä Marttilasta.
Tetrin mukaan kuluvan vuoden aikana on Marttilan seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella kirjattu 140 susihavaintoa.
–Vuonna 2 010 oli rauhallista, kaksi kappaletta havaintoja. Tähän mennessä pahin tai paras vuosi on ollut 2 021, jolloin kirjattiin 165 havaintoa. Tänä vuonna todennäköisesti mennään siitä yli, sillä loppuvuodesta yleensä havaintojen tahti kiihtyy, Tetri ennakoi verratessaan susitilannetta aiempiin vuosiin.
PARHAIMMAN käsityksen susikannan kasvusta saa Luken karttapalvelun reviirirajatiedoista. Kun vuonna 2 017 Varsinais-Suomen alueella oli neljä reviirialuetta, tänä vuonna niitä arvioidaan olevan 12. Susireviirien ulkopuolella jää käytännössä vain Turun kaupunkiseutu ja Parainen sekä Loimaan ja Salon kaupunkitaajamat.
–75–80 prosenttia Varsinais-Suomen maapinnasta on susireviirien peittämää, Jörgen Hermansson toteaa.
Auranmaan vaikutusalueella on Pöytyän, Mellilän, Paimion ja Someron reviirit.
–Pöytyällä käy kuusi eri laumaa, Hannu Aalto täsmentää.
Reviirialueissa tapahtuu Varsinais-Suomen mittakaavassa jonkinlaisia muutoksia joka vuosi.
–Susiparin elinkaari on harvoin 4–5 vuotta pitempi. 7–8 vuotta vanha susi on jo elinikänsä lopussa, Hermansson sanoo.
–Joskus reviirin alfapari korvautuu kokonaan uudella parilla tai sitten toinen susi vaihtuu, niin että pentuetuotanto säilyy katkeamattomana. Joskus reviiri sammuu kokonaan tai pariksi vuodeksi ja sitten syntyy uusi reviiri osittain tai kokonaan vanhan reviirin paikalle. Pitää muistaa, että se on alfapari, joka on pysyvä yksikkö, ei lauma, hän jatkaa.
Salossa sattuneita vahinkoja Pekka Tetri selittäisi pentueilla.
–Pentue aiheuttaa omia juttuja, Tetri toteaa.
Pentueista tietoa talven jälkeen
Kuluvan vuoden susipentueista ei vielä ole varmoja tietoja. Jörgen Hermanssonin mukaan jonkinlaisella varmuudella pentuja on syntynyt ainakin Paimion reviiriin. Varmaa tietoa saadaan hänen mukaansa vasta, kun tulevan talven havainnot ja DNA-keräys on analysoitu.
–Ei ole odotettavissa mitään dramaattista, jos johonkin Varsinais-Suomen reviiriin ei synny pentuja, tai jos joku reviiri sammuu. Tämä on luonnollinen asia ja tapahtuu aina jossain, kun reviirejä on yli kymmenen.
Reviiridynamiikka toimii Hermanssonin mukaan saumattomasti Lounais-Suomessa, jossa reviirit ovat vierekkäin, pentuetuotanto runsasta ja saalista riittää.
–Jos toinen alfapareista kuolee syksyllä tai alkutalvella, kun pennut ovat vielä emiensä saalistuksen varassa, on riski, että lauma hajoaa ja pennut harhailevat asutuksen piiriin tai kehittävät muuta ei toivottua käyttäytymistä. Tällaisia kielteisiä tapauksia meillä ei ole ollut Varsinais-Suomessa, hän sanoo ja arvioi hyvän ravintotilanteen ehkäisevän tällaista.
Hermanssonin mielestä susien käyttäytyminen ei muutoinkaan ole dramaattisesti muuttunut.
–Kun susia on paljon, löytyy myös ”ei toivottua” -käyttäytymistä omaavia susia, hän huomauttaa.