Sitä tulee aika paljon pohdittua kaikenlaisia asioita. Jotenkin minua mietityttää tämä meidän ilmastokatastrofimme. En minä sillä, etteikö sitä muka olisi. Mutta kun se tietämykseni mukaan johtuu pohjimmiltaan siitä, että meitä ihmisiä on täällä pallon päällä jo niin paljon, ettei tämä Telluksemme pysty enää siitä suoriutumaan. Luin jostain, että sademetsiä laitetaan nurin koko ajan yli 40 jalkapallokentän verran minuutissa. Itse en halua uskoa, että se pitää paikkansa. Mutta jos pitää, niin ei hyvä heilu.
Kun synnyin vuonna 1960, meitä oli noin kolme miljardia. Nyt on kahdeksan miljardin raja rikottu. Lääketiede tekee koko ajan kaikkensa, että ihminen eläisi aina vain vanhemmaksi. Ei siis ole ihan äkkiä näköpiirissä, että ihmispopulaatio pienenisi.
Paitsi… onko Suomi ollut tässäkin asiassa edelläkävijä ja avarakatseisempi kuin muut maat? Syntyvyyshän on nyt nimittäin meillä pohjalukemissa. Ovatko suomalaiset tässäkin asiassa esimerkkinä muille ja kantavat näin oman kortensa kekoon maapallon pelastamiseksi?
On mielenkiintoista seurata sivusta kaikenlaiseen uutisointiin liittyvää kommentointia. Tai oikeastaan sitä, minkälaiset aiheet saavat suomalaisten kommentointisuonen pulppuamaan. Mieleeni tulevat nyt ainakin autot ja jääkiekko.
Autoista puheen ollen, jokin aika sitten eräs vakuutusyhtiö julkaisi riskialttiimmat automerkit liikenteessä -raportin. Sieltä nousi esiin kaksi merkkiä. Tämä asia uutisoitiin iltapäivälehdessä – ja voi sitä kommenttien määrää. Ei voi tietää, olivatko kommentoijat pääosin miehiä vai naisia. Veikkaisin, että miehiä. Veikkaan tätä siksi, että auto, ja etenkin oma automerkki, on edelleen monelle uroolle se ”pyhä lehmä”, josta ei saa pahaa puhua! Pitäisikö nyt kuitenkin pystyä suhtautumaan autoihin vähän avarakatseisemmin: ne ovat vain mekaanisista ja sähköisistä osista koottuja härveleitä, joilla on tarkoitus siirtyä paikasta a paikkaan b.
Viime syksynä yhden hengen yritykseni toiminta kyykkäsi pahasti. Yritystoiminta lähes loppui. Mutta ei hätää, ”kyllä tekevälle töitä löytyy”, sanoo vanha letkautus. Ja löytyykin, kunhan katsoo riittävän avarakatseisesti työtarjonnan kenttää, eikä ala vaatia juuri sitä oman erikoisosaamisalueensa duunia. Tiesin, millä aloilla on huutava pula työvoimasta, ja kas kummaa, työttömyydestäni ei ollut tietoakaan. Kannattaa myös aina itsekin pohtia sitä, missä kaikessa tekemisessä on omasta mielestään pätevä ja osaava. Se saattaa nimittäin avata ihan uusia mahdollisuuksia.
toimituksen avustaja
Juha Lahti
juha.lahti@finnrel.fi