PÖYTYÄ/Yläne, MASKU. Samaa työtä voi tehdä monella tapaa. Tai saman alan asiantuntemusta voi käyttää monessa eri työssä. Yläneläinen Elina Santavuori neuvoi ensin broilerintuottajia lihanjalostusteollisuuden palkkalistoilla, nyt hän on toiminut kolmisen vuotta lomittajana broileri- ja broileriemotiloilla.
Työtään hän ei monen muun lomittajan tavoin tee kunnan leivissä vaan yrittäjänä. Kaiken taustalla on kasvaminen maatilalla. Lomituksiakin hän tekee samalla Y-tunnuksella kuin aikanaan harjoitti maataloutta. Kotitilalla hoitamista odottavat kuitenkin enää metsät.
–Minulla on elintarviketeknikon tutkinto ja maatilatalouden perustutkinto. HK tuli talona ensimmäisen kerran tutuksi, kun menin vuonna 1997 kesätöihin taloon valmisruokatuotantoon. Broileri- ja emonuorikkoneuvojana ehdin toimia 18 vuotta, Santavuori kertoo.
Hyppäys neuvojasta lomittajaksi, palkkatyöläisestä yrittäjäksi saattaa kuulostaa pitkältä, mutta ei oikeastaan ollut sitä.
–Aluksi oli shokki, että piti YT-neuvottelujen tuloksena lähteä talosta. Vaihtoehtoja ei ollut kovin paljon, mutta toisaalta tiesin, että broileri- ja broileriemotiloja lomittavia on aika vähän. Pääsin käyttämään asiantuntemustani. Nyt teen sitä, mitä ennen neuvoin ja vähän enemmänkin, Santavuori kertoo.
Töitä riittää
Kysyntää on tosiaan ollut. Seuraavan vuoden työt lyödään yleensä lukkoon jo edellisen vuoden lopussa. Santavuoren kalenteri on täynnä. Tällä hetkellä sen täyttää kuuden tilan lomittaminen. Asiakkaita on muun muassa Eurassa ja Säkylässä, haastattelua tehdään Maskussa.
Vaikka samaa työtä pystyisi tekemään kunnan palkallisena, Santavuori pitää yrittäjyyttä parempana vaihtoehtona.
–Voin itse valita tilat mihin menen. Käytännössä kaikki tilat ovat tuttuja jo neuvoja-ajalta. Koska olen kotoisin maatilalta, tiesin jo etukäteen, mitä yrittäminen on, Santavuori kertoo.
Yrittäjän vapaus siis kiehtoo, mutta huonojakin puolia on. Suurin miinus on se, ettei hänellä ole sijaista. Jos sairastuu, asioiden järjestely on hankalaa.
Stressiä tuo myös riski lintutaudeista. Parhaillaan pelätään lintuinfluenssan leviämistä Suomeen, minkä vuoksi hygieniatoimet ovat hyvin tarkat. Siirtyessään tilalta toiselle koko Santavuoren vaatekerta kiertää pesun kautta ja lomittaja saunan kautta.
–Tykkään kuitenkin työstäni. Jos tulisi tilaisuus vaihtaa takaisin neuvojaksi isoon taloon, en lähtisi, Santavuori sanoo.
Kotimaisen ruuan puolesta
Motivaatiota lisää myös se, että tekee merkityksellistä työtä.
–Arvostan kotimaista ruokaa. Ulkomaista lihaa en osta. Onneksi meillä broilerin kotimaisuusaste on suhteellisen korkea, vaikka noin 15 prosenttia broilerinlihasta tuodaankin, hän sanoo.
Broileria nähdään myös Santavuoren omassa ruokapöydässä.
–Meidän 13-vuotias poika tekee todella hyvää juusto-makaronibroileripastaa. Hyvää ja nopeaa. Pitkän kaavan mukaan ei meidän taloudessa oikein ehditä usein kokkailemaan, hän naurahtaa.
Santavuoren mukaan päätoimisia yrityspohjalta toimivia lomittajia on kohtuullisen vähän. Sen sijaan sivutoimisia on paljonkin. Moni toimii lomittajana oman tilan pyörittämisen ohella.
Yleensä työpäivä noudattelee normaaleja toimistoaikoja. Joidenkin tilojen kanssa on lomitusjaksoilla erikseen hälytyspuhelin, johon mahdolliset hälytykset tulevat vuorokauden ympäri.
Työn sisältö vaihtelee sen mukaan, onko lomitettavalla tilalla nuorikoita, emoja vai broilereita.
–Työpäivä kuluu kanalassa tarkastuskierroksilla lounastauon molemmin puolin. Jos kyseessä on munittamo, munien pakkaaminen vie ison osan työajasta.