PÖYTYÄ/Yläne. Vuonna 1908 Oskari Mäkilä palasi Amerikasta. Nuuka mies oli reissullaan jemmannut rahaa taskun pohjalle ja perusti Yläneelle sahan. Paikka oli lievästi sanottuna syrjäinen, keskellä Heinijoen metsäaluetta. Yläneen kirkolle on matkaa lähes kaksikymmentä kilometriä. Toisaalta Mynämäen raja on aivan kivenheiton päässä.
115 vuotta myöhemmin Heinijoella sahataan edelleen. Neljännen polven yrittäjät Esa ja Antti Mäkilä ovat luotsanneet sahaa vuodesta 2001. Vielä 1990–luvulla lähialueilla oli jopa kymmeniä pieniä sahoja. Ei ole enää. Mäkilän saha sen sijaan porskuttaa edelleen. Näkymätkin ovat valoisat.
–Sahaamme pääasiassa parrua. Erikoistuminen alkoi jo 1960–luvulla. Meillä on paljon hiljaista tietoa, olemme pikkupojasta saakka olleet mukana sahan touhuissa, Esa Mäkilä kertoo. Hän uumoilee, että Mäkilän sahalla näyttää kymmenen vuoden päästä aika lailla samalta kuin nytkin.
Erikoistumisen ansiosta sillä on markkinoilla selkeä oma paikkansa. Venäjän tuonnin tyrehtyminen on helpottanut kilpailutilannetta. Toiminta on vakaata.
–Voisi sanoa, että liikevaihtoluokkamme on ollut suurin piirtein sama 115 vuotta, mutta väkeä on nyt paljon vähemmän. Toiminta on tehokasta, Esa Mäkilä sanoo.
Oma maailmansa
Mäkilän sahan parruja päätyy ympäri maata ja maailmaa, mutta suurin osa asiakkaista on Turku–Tampere–Helsinki-akselilla.
Puuta yritys hankkii noin sadan kilometrin säteeltä. Metsänhoitoyhdistykset ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.
Aikaisemmin töihin tarvittiin paljon enemmän väkeä. Enimmillään Mäkilän saha työllisti 25 henkeä. Syrjäinen saha oli oma maailmansa. Paljon kertoo sekin, että osa työntekijöistä oli talon ruuissa viikon jokaisena päivänä.
Nykyisin sahalla on yksi kokoaikainen palkattu sahuri ja yksi osa-aikainen työntekijä. Omaa väkeä on kolme. Esan vaimo Sari Mäkilä hoitaa konttoritöitä. Esan vastuulla on myynti ja paketointi, velipoika Antti hoitaa lämpökeskusta, hoitaa tukit ja pitää muutenkin huolta siitä, että homma toimii.
–Ensimmäinen auto voi tulla viideltä aamulla ja viimeinen yhdeltätoista illalla. Liikenne tuo toimintaan oman jännityksensä. Varsinkin talvella huolta aiheuttaa se, miten rekat pääsevät ajamaan pientä tietä pitkin, Esa Mäkilä kertoo.
Sijainti on vaikuttanut myös sahan toimintakulttuuriin. Sijainti keskellä metsää tekee nöyräksi eikä kannusta tuhlaamaan.
Investointeja tulevaisuuteen
Perinteikkään sahan katse on tiukasti tulevaisuudessa. Parhaillaan on koekäytössä uusi kuivuri, missä on kolme viidenkymmenen kuution kamaria eli kokonaiskapasiteetti on 150 kuutiota. Uuden kuivurin ansiosta yritys voi alkaa kunnostamaan vanhoja kuivureitaan.
–Kun remontit on tehty, käytössä on tuplasti enemmän kuivauskapasiteettia kuin ennen uuden kuivurin rakentamista. Kuivureissa parrut kuivataan niin, että kosteusprosentti on 18–20, kuivaamisesta vastaava Antti Mäkilä kertoo.
Kuivaamon rakentamisen yhteydessä metsästä matala louhittiin ja murskattiin kaikkiaan 2,5 hehtaaria uutta kuivaamo – ja tukkikenttää.
Jutun kuvatekstiä korjattu 21.11. klo 13.40. Alkuperäisessä tekstissä oli väärä nimi.