JOULUKALENTERI, LUUKKU 10. Eläkepäivillä ovat isot veistokseen kuitenkin saaneet jäädä, mutta puu muokkautuu käsissä edelleenkin.
– Tämä tekeminen on mulle terapiaa. En osaa olla tekemättä mitään, toteaa Koivuniemi.
Viime vuosina Koivuniemi on keskittynyt tuikkukynttilänjalkojen luomiseen. Ja niitä on syntynytkin satoja, tai ehkä enemmänkin.
– Monet näistä on luonto valmiiksi muokannut, ei ole tarvinnut kuin porata paikat kynttilöille, sanoo Koivuniemi, jolla on melkoinen varasto mailtaan löytyneitä tai ihmisten lahjoittamia känkkyräoksia ja pahkoja.
Tuikuille saa tehtyä reiän mihin tahansa puunpalaan tavalliseen poraan kiinnitettävällä 40 millimetrin reikäsahalla.
Yksinkertaisimmillaan tuikkukynttilänjalkoja saa tehtyä sahaamalla vähintään 50 milliä paksusta oksasta paloja ja poraamalla jokaisen toiseen päähän reiän. Viimeistely hiomalla ja kynttilä palamaan.
Se pitää muistaa, että puu on aina sahaamisen ajaksi kiinnitettävä tukevasti, ettei se ala pyöriä.
– Kyllä tämä onnistuu kaikilta, joilla pora pysyy käsissä, kannustaa Koivuniemi.
Ellei oksia saa omilta mailta, on niiden ottamiseen luonnosta saatava maanomistajan lupa.
Jokamiehenoikeus sanoo, että eläviä tai kuolleita puita ei saa kaataa tai vahingoittaa, eikä ottaa kaatunutta tai kuivunutta puuta ilman maanomistajan suostumusta. Koivuniemi on tehnyt tuikkukynttilänjalan ihan tavalliseen klapiinkin, johon mahtui hyvin paikka neljälle tuikulle. Sitä hän tosin hiukan viimeisteli taltalla.
Nyttemmin hän on alkanut käyttää materiaalina myös kaikenlaisia jätepuunpaloja, joita nurkista löytyy. Koristeena voi käyttää vaikka jäätelötikkuja, joista saa helposti esimerkiksi kukkien terälehtiä.
Taitavana puunkäsittelijänä Koivuniemen käsissä on toki syntynyt useita pari metriä korkeitakin kynttilänjalkoja, joihin mahtuu jo melkoinen määrä tuikkuja.
– Kun kyseessä on puinen materiaali ja tuli, ei reikiä kuitenkaan pidä porata liian lähelle toisiaan, muistuttaa Koivuniemi.
Tuikkuja ei saa sytyttää yhtä aikaa viittä senttimetriä lähempänä toisiaan. Eikä tuikkuja alumiini- tai muovikuoristaan huolimatta kannata koskaan polttaa puisilla alustoilla ilman valvontaa.
Markkinoilta löytyy myös paristokäyttöisiä led-tuikkuja.
Näin poltat kynttilöitä turvallisesti
– Kynttilää tulee polttaa vain vakaalla, palamattomalla alustalla.
– Kynttilän tulee olla riittävän etäällä muista esineistä ja myös kynttilöiden väliin on jätettävä riittävästi tilaa.
– Älä jätä kynttilää palamaan ilman valvontaa.
Lähde: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö
Tuikkujen kierrätys
Tuikkuja eli virallisesti lämpökynttilöitä poltetaan suomalaiskodeissa miljoonittain. Niitä on myynnissä alumiini- ja muovikuorissa.
Metallipesän etuja ovat edullisuus ja mahdollisuus käyttää materiaalia uudestaan. Muovisessa liekki näkyy näyttävämmin.
Lounais-Suomen Jätehuolto neuvoo alumiinikuorien kierrätyksestä, että pienet metallijätteet voi viedä taloyhtiön metallinkeräysastiaan tai RINKI-ekopisteen keräysastiaan.
Muovikuoret kuuluvat sekajäteastiaan. Ekopisteillä kerätään kyllä muovipakkauksia, mutta muovisia kynttilänkuoria ei lasketa pakkauksiksi.
K-Ryhmä antaa vinkin, että kun ostaa muovikuoriset tuikkukynttilät, ei kannata heittää muovikuoria roskiin. Kynttilän palettua loppuun voi pyyhkäistä talouspaperilla lämpimän muovikuoren puhtaaksi ja laitaa uuden kynttilän alumiinikuoresta tilalle. Kynttilä palaa paljon kirkkaammin ja kauniimmin muovikuoressa sekä on taloudellisempi vaihtoehto.
Tekstit ja kuvat: Sari Merilä / Paikallislehti Somero.
Joulukalenterissa uusi juttu joka aamu 24.12. asti. Joulukalenterin tuottavat yhteistyössä Auranmaan Viikkolehti, Kaarina-lehti, Kunnallislehti, Laitilan Sanomat, Loimaan Lehti, Salon Seudun Sanomat, Somero-lehti ja Uuden