PÖYTYÄ/Kyrö. Kyrön maauimalan vieressä olevalla lammella on talvikelien niin salliessa ollut jo useampana vuonna napakelkka. Tänä vuonna talvi tuli aikaisin, joten kelkallekin on ollut liukkaat kelit.
–Kyllähän tässä ihan kelpo ura jo on eli kelkalle on selvästi ollut käyttöä, tuumailee Ari Heino Kyrön seudun kyläyhdistyksestä.
Helmi ja Viola Salo sekä Alana Heino hyppäävät kaikki kolme kelkan kyytiin, Esko Salo ja Ari Heino tarttuvat vipuun.
Alku on aika raskas, mutta kun kelkka pääsee vauhtiin, se kulkee kolmellakin ihan mukavasti. Kännykän GPS näyttää vauhdiksi reilu 10 kilometriä tunnissa. Yhden hengen kuormalla reilusti enemmän.
–Kyydissä ollaan pysytty, Helmi ja Viola Salo sekä Alana Heino tuumaavat.
–Kyllä tämä kuntoilusta käy, Esko Salo tuumailee.
Vauhdin sopivaksi arvioivat myös seuraavaksi kelkkaan hyppäävät Lilian ja Lyydia Lantta, kun Lotta Lantta alkaa pyörittää kelkkaa.
Napakelkan periaate on yksinkertainen ja perustuu keskipakoisvoimaan. Runkopuu kairataan järveen ja siihen kiinnitetään noin kolmimetrinen aisa, jonka päässä on pulkka tai kelkka.
Napakelkan historia on maatalon töissä. Yleensä puusta tehtyä, mutta raudoitettua vesikelkkaa käytettiin maatiloilla vedenhakuun kaivosta. Muina aikoina lapset saattoivat käyttää vesikelkkaa napakelkassa tai mäenlaskussa. Napakelkkaa on myös sanottu vipukelkaksi tai hulluksi hevoseksi.