–Toivotaan tilanteen pysyvän rauhallisena ja ettei tule ainakaan mitään konflikteja, ylioppilaslakin lukion itsenäisyyspäiväjuhlassa päähänsä painanut auralainen Linda Korkiakoski miettii.
–Rauhaisaa tulevaisuutta Suomelle toivon, ei mitään sotia, pöytyäläinen Reea Sivula puolestaan sanoo.
Itselleen tuoreet ylioppilaat toivovat melko tavallisia asioita. Pöytyäläinen Ada Suomela toivoo saavansa opiskelupaikan yliopistosta, ala vain on vielä haussa.
–Toivon, että pääsisin tekemään työtä, josta tykkään, kevään yhteishakuja odotellessa kukkakaupassa työskentelevä Reea sanoo.
Hänelläkin oma ala on vielä mietinnässä. Lindalla sen sijaan on yksi selkeä toive.
–Lähitulevaisuudessa toivon olevani armeijassa.
Suomi ja suomalaisuus merkitsee Lindalle kotimaata ja kansalaisuutta, joista voi olla ylpeä.
–Ulkomailla ilomielin kerron olevani suomalainen, hän sanoo ja kertoo katsovansa joka vuosi itsenäisyyspäiväjuhlien kättelyjonon.
Ada myöntää, että kättelyjonoa katsoessa meinaa tulla uni. Hänelle suomalaisuus on joka tapauksessa osa omaa identiteettiä.
Suomessa on Lindan ja Adan mukaan ollut hyvä ja rauhallista kasvaa. He kehuvat myös terveydenhuoltoa. Tyttöjä haastattelun lomassa pikaisesti tervehtivä lukion opinto-ohjaaja Jarkko Onnela saa Lindalta niin ikään kiitokset.
Lukiovuosista jää Lindalle, Adalle ja Reealle positiivinen mieli.
–Hyvät muistot jää, kaverisuhteita kehuva Linda sanoo lisäten, että on lukiossa toki jotain opittukin.
Aikanaan lukioon tulo oli Lindan mukaan jännittävää, kun opiskelutahti peruskouluvuosista kiihtyi ja ympärillä oli uusia ihmisiä.
–Hienolta ja hyvältä tuntuu, tuoreet ylioppilaat toteavat valmistujaistunnelmista.