Tällaista kotiseutuhenkeä on perinteisesti vaalittu siirtämällä vanhoja hirsirakennuksia kotiseutumuseoihin. Siellä ne säilyvät, kunhan talkoolaiset vaihtavat lahonneita puuosia uusiin. Työtunteja museomäkien ylläpito nielee valtavat määrät, mutta kustannukset pysyvät usein maltillisina.
Nyt ajat ovat selvästi muuttumassa. Sellaiset ihmiset ovat käyneet vähiin, joilla on omakohtaisia kokemuksia savupirtissä asumisesta tai viljan jauhamisesta tuulimyllyllä. Niiden sijaan monilla on merkityksellisiä muistoja 1970-lukujen rakennuksista, jollainen on Yläneen entinen kunnantalo.
On aika tunnustaa, että betonitalot ovat tämän päivän ihmisille yhtä rakkaita elleivät rakkaampiakin kuin entisaikojen torpat. Lähihistorian vaalimista vaikeuttaa kuitenkin se, ettei betonikolosseja voi siirtää, jättää talveksi kylmilleen ja avata kesäkauden koittaessa. Esimerkiksi Yläneen entisen kunnantalon ylläpito maksaa noin 2 000 euroa kuukaudessa ja vaikka talo on nyt hyvässä kunnossa, jossain vaiheessa se vaatii remonttia.
Yläneläisille on varmasti helpotus, että kunnantalolle löytyi ostaja omalta kylältä. Ostohousut jalkaan vetäneelle yrittäjäpariskunnalle onkin nostettava hattua. Heidän pyrkimyksensä säilyttää rakennus yläneläisten kotipesänä on tukemisen arvoinen hanke, joka hakee vertaistaan.