Taktinen veto

0

Vaikka vähän etukäteen ajattelinkin, etten tasavaltamme valtionpäämiehen valintaprosessiin mitenkään tule kolumnissani puuttumaan, niin otetaan nyt sitten kuitenkin asia esille, koska se kuitenkin kaikkien mielissä on. Ensimmäinen vaihe tässä prosessissa on siis maalissa ja lopullinen valinta kahden jatkoon päässeen ehdokkaan välillä tehdään sunnuntai-iltaan mennessä.

Nyt on kovasti noussut esiin taktinen äänestäminen. Eli siis ei äänestetäkään sitä itselle mieluisinta ja parasta vaihtoehtoa, vaan annetaan taktisesti ääni jollekin sellaiselle ehdokkaalle, jonka läpipääsy estää itselle vielä epämieluisemman lopputuloksen. Näin tapahtui myös presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella, koska demarit ja vasemmistoliittolaiset ovat omalta osaltaan sen suoraan kertoneet. Ainakin itselläni herää kysymys, miksi he ovat ollenkaan asettaneet vaaleihin puolueen omaa ehdokasta? Miksi ei heti annettu ymmärtää, että tuemme jotakuta toista. Se olisi säästänyt isolta vaivalta, kustannuksilta ja varsin nololta lopputulokselta omien ehdokkaiden äänestystuloksen osalta.

Taktinen äänestäminen on täysin hyväksyttävä tapa toimia. Mutta mikä sitten saa jo varhaisessa vaiheessa ennen äänestystä aikaan sen, että aletaan pohtia tätä taktisen äänestämisen mahdollisuutta? Gallupit. Niin se vain on, että jos gallupeista alkaa nousta esiin mahdollisuus itselle huonosta lopputuloksesta, niin yritetään taklata tilanne tavalla tai toisella. Ja tällä taktisella vedolla se voi onnistua.

Koska mielipidemittauksilla pystytään vaikuttamaan aivan varmasti ihmisten käyttäytymiseen näissä äänestystilanteissa, niin pitäisikö sellaisten tekemisestä pikku hiljaa päästä eroon? Silloin saisimme todellisemman lopputuloksen ja ihmiset ilmaisisivat paremmin oman kantansa tärkeissä äänestyksissä.

Ehdokkaiden poliittisella vakaumuksella on iso vaikutus presidentinvaaleissa äänestävien äänestyskäyttäytymiseen, vaikka näin ei välttämättä pitäisi olla. Jotkut puolueissaan mainiosti menestyneet henkilöt asettuvatkin presidentinvaaliin ehdolle valitsijayhdistyksen kautta. Se on hyvä, sillä joka tapauksessa ”vakiintuneen käytännön mukaan presidentti irrottautuu puolueesta toimeensa astuessaan”.

Kyllä presidentin tuleekin olla sellainen koko kansan isi, jolla ei saa olla tekemisissään poliittista suuntautuneisuutta, vaan hän paimentaa laumaansa vahvalla auktoriteetillaan vain ja yksinomaan sen parasta ajatellen ja tarvittaessa vähän kasvatuksellisiakin toimintatapoja käyttäen.

toimituksen avustaja
Juha Lahti
juha.lahti@finnrel.fi

 

 

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän