Tilastoja tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että poliisin tietoon tulleet väkivallantapaukset ovat todennäköisesti vain jäävuoren huippu. Esimerkiksi kiusaaminen on voinut jatkua vuosikausia ja kiusattu sekä hänen vanhempansa, opettajansa ja kenties koulukuraattori ovat tehneet voitavansa tilanteen ratkaisemiseksi. Joidenkin lasten kohdalla kalliiksi, mutta pelastavaksi ratkaisuksi on osoittautunut asuinpaikan ja koulun vaihtaminen. Toki myös väkivallantekoihin taipuvaisen lapsen käytökseen ja usein hänen kotioloihinsakin yritetään vaikuttaa, mutta toivottu tulos jää toisinaan saavuttamatta.
Vaikka aikuisten voimavarat ovat rajalliset, eikä kaikkea voida valvoa koko ajan, nuorisoväkivaltaa kuvaavat tilastokäyrät on saatava laskuun. Pitkään kiusatut voivat kärsiä masennuksesta sekä heikosta itsetunnosta eikä väkivallan käyttöön taipuvaisilla ole sen ruusuisempi tulevaisuus.
Meillä ei ole varaa menettää nuoria sen paremmin väkivallan uhrina kuin väkivallan tekijöinäkään. Emme saa tuudittautua ajatukseen, että aina välillä väkivaltaa ilmenee ja sitten tulee taas rauhallisempaa.