FUTSAL, JALKAPALLO. Yläneen Kiri perusti viime vuonna miesten futsaljoukkueen (AVL 14.11.2023). Futsaljoukkueen kausi on mennyt mukavasti, vaikka voittoja tai suurta menestystä ei ole tullutkaan. Joukkueen kanssa yhdessä puuhaaminen on kuitenkin tuntunut pieneltä menestykseltä ja sitä on todistanut myös poikkeuksellisen runsas yleisömäärä niin koti- kuin vieraspeleissäkin.
–On meillä yksi voittokin plakkarissa ja yksi tasapeli. Tosin tämä oli etukäteen tiedossa. Hassua tosin oli vähän se, että tuo voitokas peli ei ollut edes meidän parasta pelaamista, kertoo joukkueen kapteeni Jouni Pikkarainen.
–Positiivisella fiiliksellä ollaan menty. Tämä laajennetun kaveriporukan oma joukkue on pitänyt yllä todella hyvää yhteishenkeä, Pikkarainen lisää.
Viime viikonvaihteessa pelattu kauden viimeinen peli Mynämäen Palloa vastaan nosti joukkueen voittojen määrän kahteen: peli päättyi Kirin hyväksi lukemiin 1–4.
Sisällä pelaaminen tulee vaihtumaan yllättävän nopeasti pelaamiseen ulkona, sillä sama futsaljengi on päättänyt perustaa Yläneen Kirin miesten jalkapallon edustusjoukkueen. Pelit kutosdivarissa alkavat jo huhtikuun puolella.
–Ruususen Kalle taisi eniten alkaa ajaa sitä ideaa, että eiköhän me sitten pelata jalkapalloakin kesäaikaan. Saimme joukkuetta laajennettua, sillä ukkoja tarvitaan enemmän. Sinne on tulossa aika hyviä vahvistuksia, Pikkarainen myhäilee hieman salaperäisesti, muttei vielä paljasta, mistä on kysymys.
Tuleva joukkueenjohtaja Sami Niittymäki on tehnyt hommia ja joukkue alkaa nyt olla kasassa.
–Meillä taitaa olla ringissä nyt 24 pelaajaa. Piirin kutosdivarin sarjassa pelaajia saa vaihtaa vapaasti kentälle ja kentältä, että päästään sitten huilaamaan sivuun aina hetkeksi eli on hyvä, että joukkueessa riittää porukkaa. Kesäaikaan joku joutuu aina olemaan myös pois ja voi tulla loukkaantumisiakin, Pikkarainen kertoo.
Yhtenäiskoulun kenttä kelpasi
Futsalin ja jalkapallon erot ovat yllättävän isot.
–Jalkapallo vaatii aika paljon enemmän. Onhan se eräällä tavalla ihan eri lajikin, kun siinä pallo on paljon kovempi ja kimmoisampi, kenttä on tosi paljon isompi ja kentällä on 11 pelaajaa, analysoi Pikkarainen.
Joukkueen oma kotikenttä oli hetken hieman hakusessa, mutta joukkue sai Palloliitolta luvan pelata yhden kauden alamittaisella kentällä.
–Mahtavaa, että Yläneen yhtenäiskoulun kenttä hyväksyttiin meille viralliseksi pelikentäksi, jotta saadaan myös yleisöä peliin. Nyt ei tarvitse lähteä Huovinrinteelle pelaamaan.
Kannustusjoukot tukevat
Yläneen Kirin futsaljoukkuetta on seurannut kauden aikana tälle sarjatasolle poikkeuksellisen aktiivinen fanijoukko.
–Yleensä näissä peleissä on vaan tyttöystäviä ja vaimoja, mutta meillä on kyllä ollut todella aktiivinen kannustusjoukko, myös vieraspeleissä, Pikkarainen kehuu.
Minna Ruusunen on seurannut aktiivisesti Kirin pelejä.
–Kyllähän se jotain kertoo tästä hauskasta ja aktiivisesti fanikulttuurista, että yhdessä Raisio pelissäkin oli monta kymmentä katsojaa ja peli oli kuitenkin sunnuntaiaamuna yhdeksältä Raisiossa. Siinä piti lähteä aika aikaisin aamulla jo Yläneeltä, Ruusunen naurahtaa.
Mynämäellä taisi puolestaan olla kovin vierasyleisö, sillä katsojien arveluiden mukaan paikalla oli 70–100 katsojaa ja suuri osa oli Kirin kannustajia.
–Meistä osa kulki paikalle pelaajien bussilla. Normaalisti kuljetaan kimppakyydeillä ja pelaajista riippumattomilla aikatauluilla, Ruusunen kertoo.
Mistä kannatusilmiö sai sitten alkunsa, sitä ei Ruusunen osaa tarkkaan arvioida.
–Tässä näkee nyt monta vanhaa tuttua vanhempaa tuolta junnuajoilta. Ollaan 10–15 vuotta myöhemmin taas kannustamassa lapsia peleissä. Kannattajien henki on vaan niin hyvä, että peleihin on ollut kiva lähteä. Pelaajiltakin saatiin vieraspelissä aplodit, kun oli niin hyvä kannustus. On sitä vieraspeleissä kotijoukkueetkin ihmetelleet, että miten teillä on näin innokkaita faneja, Ruusunen hymyilee.
Tuomas Honkasalo