Ruokarauha ja terveystieto

0

On ollut pari tilannetta, joissa vegaaniuteni tai kasvisruuan syömiseni on pakottanut jonkun pyytämään minulta selvitystä maailman tilasta, kasvisruuan hiilijalanjäljestä ja suomalaisen maataloustuottajan pärjäämisestä. Biafraa ei ole mainittu.

Keskityn kasviksiin, koska näin ei mahaa koskaan satu minkään aterian jälkeen, eikä ole ähky olo. Ja MTK:lainen viljelijä kasvattaa härkäpapuni, herneeni ja päivittäiset porkkanani. Muiden lautasiin en puutu.

Syön ruokaa josta pidän. En erityisesti päättänyt ryhtyä kasvissyöjäksi, vaan syön sitä, mikä maistuu. Perheessäni lapsi toisensa jälkeen alkoi teininä jättää lihat pois lautaselta. Se oli meillä sallittua ja koulussakin oli maukkaat tarjoilut. Perusteluina oli muun muassa maku ja tappaminen. Ei tulisi mieleenkään pakottaa, kun kyseessä on ruoka ja ravinto. Olin perheessäni viimeinen, joka jätti eläinperäiset pois.

Aloin liottaa ja keittää kymmentä lajia papuja, ja juureksia alkoi kulua monin verroin aiempaa enemmän. Nyttemmin, vuosien jälkeen, syön myös viiliä ja kananmunia. Niin on helpompaa ja, edelleen, syön sitä, mikä maistuu. Identiteettiasia ruoka ei minulle ole – minuuteni ei ole kasveissa.

Foodwestin kyselyn (2020) mukaan 84 prosenttia suomalaisista pitää ruuassa tärkeimpänä hyvää makua. Kotimaisuutta arvostaa 64 prosenttia, mutta kalaahan se ei tunnetusti koske, kun norjalainen kassilohi jyrää Suomessa. Kasvatettu norjanlohi on tosin sairasta ja kaloilla on vakavia käytöshäiriöitä, koska ympyrän uiminen sekavassa parvessa ei ole lajityypillistä käyttäytymistä, mutta ei haittaa, koska halpaa. Eläinten hyvinvointi on hyvin tärkeää kuitenkin 46 prosentille suomalaisista syöjistä. Voiko olla niin, että kalaa ei mielletä eläimeksi? Ehkei sikaakaan tai kanaa.

Terveellisyys on 57 prosentille tärkeää. Minulle se on ehdottomasti tärkein tekijä, myös eläinten terveys. Ja se, että ruoka auttaa nälkään. Mukavaa, jos ruoka on hyvää, mutta ”hyvä” ei tarkoita, että pitäisi syödä sunnuntaiherkkuja joka päivä. Minulle tärkeää on vaihtelu.

Ja kun itse laittaa ruuan, saa mitä tekee. Kohdallani pätee se, että harjoitus auttaa. Aloin laittaa ruokaa kolmikymppisenä, koska sain lapsen ja tajusin, että hetkeni on tullut. Ja kun kaiken laittaa itse, ei oikein voi olla kehittymättä. Olen tosi taitava ja tyytyväinen itseeni, ja perheeni on tyytyväinen terveelliseen ruokapöytäämme.

toimittaja

Taina Saarinen

taina.saarinen@avl.fi